Denna blogg berättar om vår satsning på orientering och vardagen som unga idrottare. Här kommer vi att diskutera med- och motgångar inom vår satsning framåt. Välkomna in och kommentera gärna våra inlägg!
Daniel Stenlund och Fredric Portin
Jess, kerrankin saan olla tyytyväinen. Halikossa onnistuin tekemään kauden parahaan suoritusksen, ja lopputuloksena sain olla ratkaisevassa roolissa kun PR otti ensimmäisen voittonsa Halikon-viestissä. Joukkueena tehtiin hyvää työtä koko kisan läpi. Loppua kohden noustiin koko ajan tuloslistassa ja pääsin Ingan ansiosta toisena metsään ainoastaan 35 sekuntia MS Parman ja Kodedan perässä. Olin katsonut etukäteen kuka on viimeisellä osuudella ja pahimpina vastustajina ajattelin olevan Kodedan ja Deltan Timo Sildin. Just niiden kanssa tultiinkin yleisörastilta maaliin.
Kisa alkoi hyvin ja sain aika nopeasti Kodedan kiinni, tehtiin kuitenkin jokaisella rastilla eri reitinvalintaa ja vasta 7. mentiin samaa reittiä. 7. jälkeen Sild yllätti ja tuli yhtäkkiä oikealta ottamaan leimaa 8. rastilla. Sen jälkeen oli vaan yksi rasti missä oli hajonta, löysin sen hyvin ja sen jälkeen arvasin että on putki maaliin asti. Putki osuudella olin sitten aika passiivinen enkä tehnyt niin paljon omia ratkaisuja. Viimeisellä pitkällä välillä Kodeda veti niin kovaa että oli lähellä että olisin pitänyt päästä niitä menemään. Jostain löysin uusia voimia ja mutaisella loppusuoralla tuli sellainen fiilis että voisin jopa voittaa loppukirin. Kaikki kaikkiaan hieno juokkuesuoritus ja lopputulos. Niin ja niille jotka ihmettelivät miksi Fredric ei ollut viimeisellä: Pääsin vähän takaoven kautta juoksemaan koska Fredricin polveen tuli aika paha osuma meidän pitkällä lenkillä tiistaina (jos jonkun ruostinkielentaidossa on pieniä puutteita, aikasempaan postaukseen viitaten :) ). Elikkä takaoven kautta tulee näköjään onnistumisia.
Nojoo tekstissä oli nyt aika paljon leijumista, mutta näin se on kun voittaa kerran kaudessa :)
Nyt viikonloppuna ajattelin tehdä jotain ihan muuta kuin urheilla, menen nimittäin Pohjanmaalle kalalle, ei pieni lumisade haittaa.
Känns fint att ha en så ypperlig ersättare när jag själv inte kan delta. Stort grattis, Daniel. För mig var detta ingen överraskning, men det var kul att du fick visa för dig själv och alla andra vad du går för.
Efter några veckors dvala börjar jag åter igen vakna till liv. Som tur var har Daniel varit mer plikttrogen och försett bloggen med lite innehåll sålänge jag har haft tankarna på annat. Om det är någon som funderar på den egenartade rubriken på detta inlägg kan jag berätta att det är den första raden i den första dikten i Tomas Tranströmers första diktsamling. I och med att resultaten från denna säsong har varit bättre än tidigare, har jag nu lyckas skaffa mig bättre möjligheter att satsa på träningen inför nästa år. Jag har kommit ett steg närmare min dröm. Nu gäller det bara att börja jobba vidare för att nå upp till nästa nivå. Uppvaknandet har börjat.
Nåja, för att inte riskera att bli betraktad som alldeles för nojsig ska jag sluta med nonsensskriverierna och börja tala klarspråk. De senaste veckorna har jag tagit det lugnt med träningen. En del tävlingar har jag sprungit, men däremellan har jag bara gjort det som jag har haft lust med. Jag har tillåtit mig själv att vara lat ibland. Koncentrationen på tävlingarna har inte alltid varit den bästa och med facit i hand kan man ju med all rätt påstå att det var onödigt att springa till exempel medel-FM och natt-FM med en halvhjärtad satsning. Detta bekräftar två feta kesk. i resultatlistan. Men besvikelsen lade sig trots allt fort och nu är det nästa säsong som jag riktat in hårkorset på.
25manna var igen en rolig tillställning som slutade med en niondeplats för vår del. Ett resultat som vi trots allt får vara nöjda med, även om precis allt inte gick enligt skolboken. Speciellt glad är jag över att Daniel lyckades så bra på den andra sträckan. Själv hade jag ingen höjdardag fysiskt, men jag gjorde det jag kunde och undvek större misstag. Till förra veckans AV-test hade landslagskandidaterna kallats till Tammerfors och därför sprang jag testerna där. På bantestet (5000m på 15.33) märktes det att jag inte längre är i någon toppform, men terrängtestet på 10 km (vann 48 sek före Jammu) är jag nöjd över.
Denna vecka var det då tänkt att jag skulle köra igång med träningen igen, men tyvärr bromsades jag en aning av att jag i tisdags slog i knät ordentligt när jag och Daniel var på långlänk i mörkret. Som tur var hade dock inget allvarligt skadats i fallet och jag klarar mig med att hoppa på kryckor och äta antibiotika några dagar. Det lönar sig inte att ha för bråttom med småskador, speciellt inte denna tiden på året, så jag bestämde att jag hoppar över Halikko-kavlen i helg. Viktigare är rehabilitera mig för att kunna börja träna igen, vilket jag tänker göra när knät tillåter. Uppvaknandet har börjat.
Tjenare, viime viikonloppuna oli hienot kisat Ruotsissa. 25-mannaan lähdettiin tänä vuonna vahvalla joukkueella ja tähtäimessä oli uusi seura-ennätys. Kisa lähti hyvin käyntiin, Nina teki hyvän avauksen ja minä jatkoin samalla tavalla. Ensimmäiset massa-osuudet meni myös hyvin, mutta loppua kohden meidän sijoitus alkoi heikentyä. Fredric ankkuroi joukkueemme 9. sijaan, mikä oli ihan ok. Paimion Rasti on ollut 9. kaksi kertaa aikasemminkin, elikkä ennätys tasolla oltiin, niinkuin pitääkin olla tollaisella joukkueella. Sijaan olemme tyytyväisiä, mutta parempaan olisi ollut mahdollisuusksia jos jossitellaan vähän :)
Oma juoksu oli ihan ok, ei ollut kauden parasta kulkua, muttei tullut virheitäkään kun 30 sekuntia alussa. Loppua kohden keskittyminen ja vauhtikin paranivat ja pystyin loppulenkillä vielä ohittamaan muutaman joukkueen ja tulin vaihtoon sijalla 6.
Toissapäivänä oli virallinen AV-testi päivä. Päivä lähti käyntiin 5000 m ratatestillä aamulla ja iltapäivällä oli Alppilan maastotesti. Kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen, 5000 metriä meni vähän vaisusti mutta maastotesti meni ehkä paremmin kuin mitä odotin. 5000 m kesti tänä vuonna 15'49", aika oli 13 sek kovempi kuin viime vuonna. Viimeinen puristus puuttui enkä edes ollut kovin väsynyt kun tulin maaliin, mikä ei ole hyvä merkki. Maastotesti meni sitten paremmin ja aika paransi viime vuodesta 1'26", mikä on mielestäni ihan ok kehitys. Maastotestin nopein oli, ylläty yllätys, Frederic Tranchand. Hän ei ollut kuin noin 20 s nopeampi mutta teki virheet niin ei voi kuitenkaan suoraan verrata, jos hän olisi juossut puhtaasti hän olisi varmaan ollut lähemmäs 2 minuuttia nopeampi.
Nyt viikonloppuna on kauden viimeinen kisa, sen jälkeen otan vielä vähän aikaa rauhallisesti ennen kun aloitan perustreenejä tulevaisuutta varten :).
Kuva maastotestistä : http://www.angelniemenankkuri.com/ilu/kuvat/2012_av_maastotesti/slides/IMG_7974.html
SM-yön finaalissa tein minun mielestäni ihan kelpo juoksun. Sijoitus oli toki iso pettymys, miten ei riittänyt parempaan sijoitukseen? Selitys on varmaan että on tullut tehtyä liian vähän yö-treeniä. Juoksin liian hitaasti ja luulen että kiersinkin liikaa. Pelkäsin että virheitä tulee jos menen kovempaa ja yritän mennä liian suoraan tai vaikeasti. Rata oli aika pitkä ja viimeisellä pitkällä välillä jouduin taistelemaan että vauhti pysyi ylhäällä. Vauhti oli toki hyvä loppuun asti, mutta taisteleminen pitkällä välillä johti 2'30" virheseen.
Just siinä vaiheessa kun tajusin missä olin näin että nyt tulee iso letka puron yli. Pitää kyllä myöntää että yllätyin vähän siinä vaiheessa kun näin että S-P oli veturina ja oli ottanut minua kymmenellä minuutilla kiinni. En ollut kuitenkaan tehnyt enempää kuin minuutin koukku 5. rastilla ja 2'30" 19. rastilla, elikkä tarkoittaa että S-P on juossut 6'30" kovempaa kuin minä. Lopussa tuli vielä tehtyä tyhmä virhe letkassa kun ei kukaan varmaan katsonut karttaa.
Summa summarum, tuli liikaa virheitä lopussa että voisin olla ihan tyytyväinen juoksuuni, mutta en olisi ikinä päässyt korkeammalle kuin 9. sijaan. Viisi sijaa tuhlasin kyllä ihan turhaan lopussa. Mutta treenejä on vielä tehtävä aika paljon, koska jos katsoo miten paljon eroa oli kärkeen, voin vaan todeta että kyllä on löydettävä rastit paremmin ja saada jostain lisää vauhtia :).
Tiistaina tein pitkästä aikaa ratavetoja AV-testejä varten. Ohjelmassa oli 2x5x500 metriä. Meno parani treenin läpi ja lopussa tuntui tosi hyvältä. Eilen meillä oli TSUA training day, elikkä treenipäivä urheiluakatemian kanssa. Tehtiin kaksi hyvää suunnistustreenejä Säkylän kangasmaastoissa ja käytiin treenien välissä syömässä munkkeja sotkussa. Kulku ei ollut parasta ja syy oli että jalat olivat vähän kipeät ratavedoista, mutta maasto oli sen verran hyvä että aika kovaa mentiin kuitenkin :) Iltapäivällä juostiin ihan Säkylän varuskunnan takametsässä, rata oli 6.5 km ja aika 27 minuuttia. Nopein oli Frederic ja ei ollut muuten mitään mahdollisuuksia pysyä hänen perässä, se mies on kyllä aivan sairas :)
Huomenna mennään mannaan, saan juosta toisen osuuden meidän vahvassa joukkueessa. Toivottavasti kulku on hyvä, koska siellä mennään lujaa.
