torsdag 28 november 2013

Tahroja paperilla

Tulipas blogin päivittämisen kanssa pitkä tauko. Leikkauksen jälkeen halusin vähän nollata tilanteen ja miettiä vähän muutakin kuin urheilua, mutta tarkoituksena oli kuitenkin palata vähän aikaisemmin kuin vasta nyt. Joka tapauksessa olen nyt vaihtanut sivua, otan suuntaa seuraavaa kautta kohti ja yritän tästä lähtien myös kertoa tunnelmasta täällä blogilla.

Ei tule varmaan yllätyksenä, jos totean että viime kausi meni plörinäksi. Jälkikäteen huomaan, että kävin viime syksyllä ja alkutalvella ehkä pikkasen liian kuumana tehotreenien suhteen ja saattaa olla että kunto nousi esiin pikkasen liian aikaisin, mutta siitä huolimatta kausi meni vahvasti alakanttiin kevään lähtökohtiin peilattuna. Olin asettanut itselleni kovia tavoitteita kauteen, mutta en ollut lähelläkään saavuttaa niitä. Suurin syy siihen on tietenkin polvivamma ja sen aiheuttama kipu, ärsytys ja epätoivo. Mutta kaikki nuo ovat enää vain muistoja. Mennyttä. Tahroja paperilla. Nyt keskityn seuraavaan kauteen ja siihen, mitä voin tehdä sen eteen.

Tavallaan teki hyvää, että sain kesällä vähän taukoa urheilusta, kun kuntoutin polveani leikkauksen jälkeen. Katsoin pyöräilyä jalka korkealla, suoritin työharjoittelujakson Vaasassa, menimme Lauran kanssa naimisiin ja pian pystyin jo ottamaan juoksuaskeleita taas. Aloitin varovaisesti, mutta nautin jokaisesta askeleesta. Pian uskalsin jo lähteä maaston puolelle ja ehdin vielä juoksemaan muutaman kisan. Reippaalla asenteella suunnistin melko hyvin jo SM-keskarissa ja -viestissä. Sen jälkeen osallistuin maajoukkueen leirille Italiassa, mistä sain tärkeitä oppeja kohti ensi vuoden MM-kisoja. Italiassa olin myös 11:s tosi korkeatasoisessa keskarin kisassa.

Pieni porkkana mielessäni oli kuitenkin ollut Norjan erikoispitkän Blodslitet-kisan. Kaikki eteni niin hyvällä mallilla polven kanssa, että päätin muutama viikko ennen kisaa lähteä kokeilemaan kuntoani siellä. Kunto ei tietenkään vielä ollut ihan huippuluokkaa, mutta juoksu alkoi tosiaan tuntua juoksulta. Edellisenä viikonloppuna tulin 25-mannan avausosuudelta toisena vaihtoon ja se lisäsi tietty myös itseluottamusta. '

Kaiken kaikkiaan Blodslitet-reissu oli todella antoisa. Mukava autokunta Lauran, Jössen ja Asmon kanssa, vierailu Haldenissa Olavin luona ja tietenkin syvälliset keskustelut illallispöydässä Toten kanssa. Myös kisa meni ihan hyvin. Kisan viimeiselle ja pisimmälle lenkille lähtiessä näin edessäni Gussen ja Johanssonin selät, mutta en vaan saanut imettyä eroa kiinni. Metsässä en nähnyt niitä enää, mutta kolme kilometriä myöhemmin he lähtivät rastilta juuri ennen kuin tulin rastille. Siinä otin tietoisen riskin ja lähdin täyttä vauhtia ottamaan selät kiinni. Se harmittaa vieläkin, sillä juoksin seuraavan rastin ohi kun en lukenut karttaa ollenkaan ja siinä mahdollisuus kärkikolmikkoon meni menojaan. Lopussa kuitenkin Anders väsähti ja pääsin maaliin neljäntenä. Voittajalle Olaville kukaan ei mahtanut mitään tällä kertaa.

Tämän jälkeen olen sitten alkanut harjoittelun kohti ensi vuotta. Polvi on kestänyt hyvin ja olen jo päässyt melko hyvään vauhtiin treenien kanssa. Syksyllä olen ollut töissä sijaisena Turun Suunnistajien nuorten valmennuspäällikkönä, mutta työ loppuu joulukuun alkuun. On ollut todella mukavaa tehdä työtä nuorten kanssa. Seuraava seikkailu on minun ja Lauran häämatka Gambiaan. Lähdemme juolukuun kolmantenatoista päivänä ja olemme siellä kaksi viikkoa. Siitä tulee varmasti mukava kokemus. Auf wiedersehen!

_______
Fredric

Meidän päivämme

Hääpyörä

25manna ja entiset trikoot

25manna

Selittelyä SM-viestin jälkeen

tisdag 12 november 2013

Radiohiljaisuuden rikkominen ja kauden selitykset

Terve pitkästä aikaa!

Pinnallinen kausianalyysi seuraavaksi. Kausi alkoi ihan lupaavasti Portugalissa, missä onnistuin juoksemaan hyvin kahdessa kisassa. Harjoittelupuolella meni myös tosi mukavasti koko talven. Odototukset olivat korkealla ennen ekoja kisoja Suomessa. Ensimmäinen kisa, Espoon sprintti, ei mennyt kovin hyvin ja päättyi hylkäykseen. Vauhti oli hyvä ja suunnistinkin ihan hyvin, mutta lopussa pää petti ja löysin itseäni kielletyltä alueelta. Finnspringissä sain mielestä aika hyvän juoksun aikaiseksi, aluksi ilman apuja ja lopussa pääsin katsomaan kisan kärkivauhtiakin. Kevään päätavoite, yhdessä 10-milan kanssa oli SM-ep. Erikoispitkä meni aluksi hyvin, kunnes jalka nyrhjähti viimeisen varvauksen jälkeen.

SM-erikoispitkän jälkeen tuli huono jakso, ensiksi piti antaa nilkan olla rauhassa viikon. Sen jälkeen jalkapohja kipeytyi ja se oli oikeastaan kipeä lokakuuhun asti. Jalkapohja häiritsi harjoittelua koko kesäkuun, enkä juossut kuin 100 km yhteensä. Jukolassa pystyin kuitenkin tekemään ihan hyvän perusjuoksun. Heinäkuussa harjoittelin normaalisti ja kunto alkoi nousemaan pikkuhiljaa. Kaikki juoksutreenit tein pehmeällä alustalla.

Ensimmäinen kisa "syyskaudella" oli E-games. Olin luottavainen omaan kuntoon, mutta suunnistuksellisesti kisa alkoi huonosti, ja jatkuikin huonon alun jälkeen vielä huonommin. Olin todella pettynyt omaan suoritukseen, eikä ajatus, että yksi kauden pääkisoista (SM-pitkä) on ensi viikonloppuna auttanut. Kävin viikolla kalassa hyvällä menestyksellä ja itseluottamus nousi (ahvenet on edelleen pakkasessa, niin paljon niitä tuli :)). Karsinnassa tein hyvän ja todella rauhallisen suorituksen. Finaalissa yritin ehkä liikaa tai jotain. Alku meni huonosti ja Suna sai kiinni. Juostiin hyvin yhdessä, mutta lopussa tuli iso virhe + vielä isompi kierto viimeisellä pitkällä välillä. Ehdotin Sunalle, että kierretään tietä ptikin, mutta ei olisi kannattanut.

SM-keskimatkalle lähdin hyvällä mielellä, harjoitukset olivat menneet hyvin ja kunto tuntui jopa paremmalta kuin pitkällä. Karsinta meni todella hyvin, ja sanoisin, että se on paras suoritukseni tähän asti. Homma oli hanskassa koko ajan. Finaalissa suoritus oli sitten täysin erilainen. Ykköselle menin hyvin, mutta kakkoselle tuli iso virhe. Föhr sai selkäni näkyviin ja seurasi minua sakkokierrokselle kolmoselle. Kisa oli pilattu ja lataus viestiin alkoi jo metsässä.

Viesti meni hyvin, vältettiin isoista virheistä. Oma suoritus oli myös mielestäni hyvä. Muutama pieni virhe mahtui matkaan, mutta kokonaisuudessa suoritus oli hyvä. Jossain kohtaa vedin jopa meidän letka, mikä on  ollut aika harvinaista tähän asti :). SM-viestistä lähdin Posiolle kalaan, se oli kylmä reissu. Tulin kipeäksi kotimatkalla Posiolta ja SM-yön karsinnassa oli todella vaisut jalat ja vähän kipeä olo. Karisuduin ja se oli hyvä, en olisi pystynyt juoksemaan finaalissa kuitenkaan.

Mannassa juoksin huonosti, pääsin kokeilemaan kansanvälistä vauhtia, kun Gusse lähti samaan aikaa putkiosuudelle. Vauhti oli vähän liian kovaa minulle, enkä jaksanut peesata kun 15 minuuuttia. Sen jälkeen olin aivan hapoilla ja mieli oli huono kun en jaksanut peesata, seurauksena yksi iso virhe. Halikossa pääsin taas tänä vuonnakin taistelemaan kärkisijoista. Alussa suunnistin huonosti ja aloin jo katsella taaksepäin. Skarppasin virheiden jälkeen ja tulin lopun mallikkaasti.

Sekalaisia tarinoita tuli tässä tekstissä, mutta jos vedän kauden ala 2013 yhteen lyhyesti, niin voin sanoa, että tuloksellisesti jäin tavoitteista. Fyysisellä puolella olen kuitenkin kehittynyt ja testitulokset ovat olleet paljon parempia kuin esim. viime vuonna. Ensi vuoden haaste (oli se jo tänä vuonnakin) on kehittää taitopuoltani. Tällä hetkellä se pettää sillä tavalla, että en voi olla tyytyväinen. Toinen haaste on pysyä ehjänä. Jos on pakko olla loukkaantunu,t niin ne loukkaantumiset voisi tulla aikasemmim vuodella, eikä toukokuussa :)

Nyt onkin hyvin aikaa miettiä ja suunnitella ensi vuoden kuviot, kun jalka on paketissa. Kävin leikkaamassa nilkani viime viikolla ja toivon, että se olisi vähän luotettavampi ensi vuonna. Nilkka oli aika huonossa kunnossa koko kauden ja luulen että tämä päätös oli hyvä. Fiilis on hyvä, eikä ole kiirettä mihinkään. :) Ja nyt on myös aika bloggaamiseen ja koulunkäyntiin ennen kuin harjoitukset lähtee todenteolla käyntiin joulun jälkeen.

Kuivannonkymppi viime viikolla

Halikko

halikko

SM-viesti

SM-pitkä kars.

SM-viesti

Kakkoselle.
--Daniels