Endorfinbloggen: januari 2014

Kuukausi meni nopeasti, kun kävimme reissaamassa sekä lähellä että kaukana, mutta nyt olemme taas kotona Turussa. Gambian jälkeen teimme matkan Ruotsin Bruksvallarnaan, missä oli hieman erilainen tunnelma kuin Afrikassa. Hiihtoladut olivat hyvässä kunnossa ja maisemat upeita. Menomatkalla ehdimme kyllä epäillä, että onkohan tosiaan paikan päällä yhtään lunta, kun vielä 100 kilometriä ennen sitä ei ollut yhtään. Mutta jostain syystä Funäsdalenin laaksossa sataa aina lunta vaikkei muualla sataisi ja tälläkin kertaa luntaa oli noin 80 senttiä.

Niin kuin aina hiihtoleirillä, treenitunteja tuli tällä viikolla ihan kiitettävästi. En ollut tällä kertaa kuitenkaan aivan mahdottoman väsynyt leirin lopussa, mikä varmaan on hyvä asia. Kelit olivat hyvät ja ei haitannut, että luisto oli välillä aika huono lumisateessa. Tämän jälkeen pysyn muutaman viikon Suomessa. Pienen tauon jälkeen yritän taas saada vähän koulujuttuja tehtyä ja yritän muuten nauttia Suomen talvesta. Hienoja maisemia löytyy täälläkin talvisin. Lopuksi muutama kuva ruotsin reissulta, kuvaajana Jon Lammila ja kuvauspaikkana Mittåkläppenin huippu.

______
Fredric

Myöhäiset joulutervehdykset ja hyvää uutta vuotta teille kaikille! Olen takaisin Pohjolan kylmässä tuulessa taas hienon häämatkan jälkeen. Tulimme Lauran kanssa kotiin Gambiasta viime lauantai-aamuna ja Suomessa odotti lumettomia ja pimeitä, mutta myös ihanan tuttuja ja kotoisia maisemia Turussa. Emme kuitenkaan viihdy kauan lumettomassa maisemissa, sillä jo tänään perjantai-iltana lähdemme viikoksi hiihtämään Ruotsin Funäsdaleniin.

Matkakohteena Gambia oli aika erilainen kuin mikään muu paikka, missä olen aikaisemmin käynyt. Meille suomalaisille oli pieni shokki kun puolet kadulla olevista ihmisistä huutaa perääsi heti, kun astut hotellipihan ulkopuolelle. Jos ei muuta, niin "EEY, MARATHON MAN" kuuluu joka kulmalta. Joidenkin mielestä tämä paikallisten niin sanottu ystävällisyys on suloinen tapa pitää huolta ulkomaalaisista. Gambiaa kutsutaankin ”The smiling coast of Africa:ksi”. Mutta meidän mielestä paikka sinänsä oli tosiaan mielenkiintoisempi kuin kaikki uudet ihmiset jotka väkisin halusivat olla kaikkien ystäviä.

Totuus on, että Gambia on todella köyhä maa. Työttömyys on todella korkea ja maassa ei periaatessa löydy hyödyllisiä luonnonvarjoa ollenkaan. Sen takia ihmiset hengaavat hotellialueiden lähellä ja heti kun turisti ilmestyy, halutaan toimia paikallisena oppaana ja kertoa kaikkea mielenkiintoista hänelle. Jälkeenpäin halutaan myös rahaa tästä ystävällisyydestä. Kun kävin lenkkeillä, huomasin nopeasti, että on paljon rauhallisempaa juosta niillä slummi-alueilla, missä paikalliset itse asuivat. Siellä kaikki moikkaavat iloisesti, mutta kukaan ei väkisin halua tunkeutua mukaan.

Itse maa oli toisaalta todella mielenkiintoinen paikka. Käytiin markkinoilla, museoissa, erilaisissa luonnonpuistoissa ja lenkkien kautta saimme hyvän kuvan lähialueen kaupungista, mikä on Gambian isoin kaupunki. Vietimme myös aika paljon aikaa rannalla nauttimassa elämästä tekemättä sen ihmellisempiä aktiviteettejä. Oli ihanaa nähdä, kuinka niin moni paikallinen osasi olla iloinen köyhyydestä huolimatta. Matkan jälkeen pystyy ehkä eri tavalla arvostamaan kaikkea, mitä meillä on kotona Suomessa ja olemaan tyytyväinen siihen. Se oli hyvä opetus reissulta.

Myös treenit sujuivat hyvin Afrikan mantereella. Kuumaa oli, kun lämpömittari näytti joka päivä noin 30 astetta, mutta aamulla ja illalla pystyi kyllä juoksemaan. Ilma oli kuitenkin suhteellisen kuiva, mikä oli hyvä. Juoksu alkaa tuntua aika helpolta taas ja silloin treeni maistuu. Tammikuussa yritän kuitenkin myös hiihtää jonkun verran varmistaakseni, että jalat kestävät tällä kertaa. Funäsdalenin leirin jälkeen olen koko tammikuun Turussa ja vasta helmikuun alussa lähden seuraavalle etelän leirille maajoukkueen leirikeskukseen Espanjaan. Mukavaa olla kotona myös talvella. Toivottavasti vaan tulisi vähän lunta, että täälläkin pystyisi hiihtämään.