torsdag 28 november 2013

Tahroja paperilla

Tulipas blogin päivittämisen kanssa pitkä tauko. Leikkauksen jälkeen halusin vähän nollata tilanteen ja miettiä vähän muutakin kuin urheilua, mutta tarkoituksena oli kuitenkin palata vähän aikaisemmin kuin vasta nyt. Joka tapauksessa olen nyt vaihtanut sivua, otan suuntaa seuraavaa kautta kohti ja yritän tästä lähtien myös kertoa tunnelmasta täällä blogilla.

Ei tule varmaan yllätyksenä, jos totean että viime kausi meni plörinäksi. Jälkikäteen huomaan, että kävin viime syksyllä ja alkutalvella ehkä pikkasen liian kuumana tehotreenien suhteen ja saattaa olla että kunto nousi esiin pikkasen liian aikaisin, mutta siitä huolimatta kausi meni vahvasti alakanttiin kevään lähtökohtiin peilattuna. Olin asettanut itselleni kovia tavoitteita kauteen, mutta en ollut lähelläkään saavuttaa niitä. Suurin syy siihen on tietenkin polvivamma ja sen aiheuttama kipu, ärsytys ja epätoivo. Mutta kaikki nuo ovat enää vain muistoja. Mennyttä. Tahroja paperilla. Nyt keskityn seuraavaan kauteen ja siihen, mitä voin tehdä sen eteen.

Tavallaan teki hyvää, että sain kesällä vähän taukoa urheilusta, kun kuntoutin polveani leikkauksen jälkeen. Katsoin pyöräilyä jalka korkealla, suoritin työharjoittelujakson Vaasassa, menimme Lauran kanssa naimisiin ja pian pystyin jo ottamaan juoksuaskeleita taas. Aloitin varovaisesti, mutta nautin jokaisesta askeleesta. Pian uskalsin jo lähteä maaston puolelle ja ehdin vielä juoksemaan muutaman kisan. Reippaalla asenteella suunnistin melko hyvin jo SM-keskarissa ja -viestissä. Sen jälkeen osallistuin maajoukkueen leirille Italiassa, mistä sain tärkeitä oppeja kohti ensi vuoden MM-kisoja. Italiassa olin myös 11:s tosi korkeatasoisessa keskarin kisassa.

Pieni porkkana mielessäni oli kuitenkin ollut Norjan erikoispitkän Blodslitet-kisan. Kaikki eteni niin hyvällä mallilla polven kanssa, että päätin muutama viikko ennen kisaa lähteä kokeilemaan kuntoani siellä. Kunto ei tietenkään vielä ollut ihan huippuluokkaa, mutta juoksu alkoi tosiaan tuntua juoksulta. Edellisenä viikonloppuna tulin 25-mannan avausosuudelta toisena vaihtoon ja se lisäsi tietty myös itseluottamusta. '

Kaiken kaikkiaan Blodslitet-reissu oli todella antoisa. Mukava autokunta Lauran, Jössen ja Asmon kanssa, vierailu Haldenissa Olavin luona ja tietenkin syvälliset keskustelut illallispöydässä Toten kanssa. Myös kisa meni ihan hyvin. Kisan viimeiselle ja pisimmälle lenkille lähtiessä näin edessäni Gussen ja Johanssonin selät, mutta en vaan saanut imettyä eroa kiinni. Metsässä en nähnyt niitä enää, mutta kolme kilometriä myöhemmin he lähtivät rastilta juuri ennen kuin tulin rastille. Siinä otin tietoisen riskin ja lähdin täyttä vauhtia ottamaan selät kiinni. Se harmittaa vieläkin, sillä juoksin seuraavan rastin ohi kun en lukenut karttaa ollenkaan ja siinä mahdollisuus kärkikolmikkoon meni menojaan. Lopussa kuitenkin Anders väsähti ja pääsin maaliin neljäntenä. Voittajalle Olaville kukaan ei mahtanut mitään tällä kertaa.

Tämän jälkeen olen sitten alkanut harjoittelun kohti ensi vuotta. Polvi on kestänyt hyvin ja olen jo päässyt melko hyvään vauhtiin treenien kanssa. Syksyllä olen ollut töissä sijaisena Turun Suunnistajien nuorten valmennuspäällikkönä, mutta työ loppuu joulukuun alkuun. On ollut todella mukavaa tehdä työtä nuorten kanssa. Seuraava seikkailu on minun ja Lauran häämatka Gambiaan. Lähdemme juolukuun kolmantenatoista päivänä ja olemme siellä kaksi viikkoa. Siitä tulee varmasti mukava kokemus. Auf wiedersehen!

_______
Fredric

Meidän päivämme

Hääpyörä

25manna ja entiset trikoot

25manna

Selittelyä SM-viestin jälkeen

tisdag 12 november 2013

Radiohiljaisuuden rikkominen ja kauden selitykset

Terve pitkästä aikaa!

Pinnallinen kausianalyysi seuraavaksi. Kausi alkoi ihan lupaavasti Portugalissa, missä onnistuin juoksemaan hyvin kahdessa kisassa. Harjoittelupuolella meni myös tosi mukavasti koko talven. Odototukset olivat korkealla ennen ekoja kisoja Suomessa. Ensimmäinen kisa, Espoon sprintti, ei mennyt kovin hyvin ja päättyi hylkäykseen. Vauhti oli hyvä ja suunnistinkin ihan hyvin, mutta lopussa pää petti ja löysin itseäni kielletyltä alueelta. Finnspringissä sain mielestä aika hyvän juoksun aikaiseksi, aluksi ilman apuja ja lopussa pääsin katsomaan kisan kärkivauhtiakin. Kevään päätavoite, yhdessä 10-milan kanssa oli SM-ep. Erikoispitkä meni aluksi hyvin, kunnes jalka nyrhjähti viimeisen varvauksen jälkeen.

SM-erikoispitkän jälkeen tuli huono jakso, ensiksi piti antaa nilkan olla rauhassa viikon. Sen jälkeen jalkapohja kipeytyi ja se oli oikeastaan kipeä lokakuuhun asti. Jalkapohja häiritsi harjoittelua koko kesäkuun, enkä juossut kuin 100 km yhteensä. Jukolassa pystyin kuitenkin tekemään ihan hyvän perusjuoksun. Heinäkuussa harjoittelin normaalisti ja kunto alkoi nousemaan pikkuhiljaa. Kaikki juoksutreenit tein pehmeällä alustalla.

Ensimmäinen kisa "syyskaudella" oli E-games. Olin luottavainen omaan kuntoon, mutta suunnistuksellisesti kisa alkoi huonosti, ja jatkuikin huonon alun jälkeen vielä huonommin. Olin todella pettynyt omaan suoritukseen, eikä ajatus, että yksi kauden pääkisoista (SM-pitkä) on ensi viikonloppuna auttanut. Kävin viikolla kalassa hyvällä menestyksellä ja itseluottamus nousi (ahvenet on edelleen pakkasessa, niin paljon niitä tuli :)). Karsinnassa tein hyvän ja todella rauhallisen suorituksen. Finaalissa yritin ehkä liikaa tai jotain. Alku meni huonosti ja Suna sai kiinni. Juostiin hyvin yhdessä, mutta lopussa tuli iso virhe + vielä isompi kierto viimeisellä pitkällä välillä. Ehdotin Sunalle, että kierretään tietä ptikin, mutta ei olisi kannattanut.

SM-keskimatkalle lähdin hyvällä mielellä, harjoitukset olivat menneet hyvin ja kunto tuntui jopa paremmalta kuin pitkällä. Karsinta meni todella hyvin, ja sanoisin, että se on paras suoritukseni tähän asti. Homma oli hanskassa koko ajan. Finaalissa suoritus oli sitten täysin erilainen. Ykköselle menin hyvin, mutta kakkoselle tuli iso virhe. Föhr sai selkäni näkyviin ja seurasi minua sakkokierrokselle kolmoselle. Kisa oli pilattu ja lataus viestiin alkoi jo metsässä.

Viesti meni hyvin, vältettiin isoista virheistä. Oma suoritus oli myös mielestäni hyvä. Muutama pieni virhe mahtui matkaan, mutta kokonaisuudessa suoritus oli hyvä. Jossain kohtaa vedin jopa meidän letka, mikä on  ollut aika harvinaista tähän asti :). SM-viestistä lähdin Posiolle kalaan, se oli kylmä reissu. Tulin kipeäksi kotimatkalla Posiolta ja SM-yön karsinnassa oli todella vaisut jalat ja vähän kipeä olo. Karisuduin ja se oli hyvä, en olisi pystynyt juoksemaan finaalissa kuitenkaan.

Mannassa juoksin huonosti, pääsin kokeilemaan kansanvälistä vauhtia, kun Gusse lähti samaan aikaa putkiosuudelle. Vauhti oli vähän liian kovaa minulle, enkä jaksanut peesata kun 15 minuuuttia. Sen jälkeen olin aivan hapoilla ja mieli oli huono kun en jaksanut peesata, seurauksena yksi iso virhe. Halikossa pääsin taas tänä vuonnakin taistelemaan kärkisijoista. Alussa suunnistin huonosti ja aloin jo katsella taaksepäin. Skarppasin virheiden jälkeen ja tulin lopun mallikkaasti.

Sekalaisia tarinoita tuli tässä tekstissä, mutta jos vedän kauden ala 2013 yhteen lyhyesti, niin voin sanoa, että tuloksellisesti jäin tavoitteista. Fyysisellä puolella olen kuitenkin kehittynyt ja testitulokset ovat olleet paljon parempia kuin esim. viime vuonna. Ensi vuoden haaste (oli se jo tänä vuonnakin) on kehittää taitopuoltani. Tällä hetkellä se pettää sillä tavalla, että en voi olla tyytyväinen. Toinen haaste on pysyä ehjänä. Jos on pakko olla loukkaantunu,t niin ne loukkaantumiset voisi tulla aikasemmim vuodella, eikä toukokuussa :)

Nyt onkin hyvin aikaa miettiä ja suunnitella ensi vuoden kuviot, kun jalka on paketissa. Kävin leikkaamassa nilkani viime viikolla ja toivon, että se olisi vähän luotettavampi ensi vuonna. Nilkka oli aika huonossa kunnossa koko kauden ja luulen että tämä päätös oli hyvä. Fiilis on hyvä, eikä ole kiirettä mihinkään. :) Ja nyt on myös aika bloggaamiseen ja koulunkäyntiin ennen kuin harjoitukset lähtee todenteolla käyntiin joulun jälkeen.

Kuivannonkymppi viime viikolla

Halikko

halikko

SM-viesti

SM-pitkä kars.

SM-viesti

Kakkoselle.
--Daniels

lördag 3 augusti 2013

SM-leiri

Moro!

Tällä hetkellä istun mökissä Iso-Syötteen seudulla. Ohjelmassa on SM-leiri viikonlopun yli. Olen täällä hyvässä seurassa, koska olen nimittäin itseni kanssa :) Lähdin onneksi Pietarsaaresta niin tänne ei ollut kuin neljän tunnin ajomatka. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen täälläpäin suunnistamassa vaikka matka on "lyhyt" Pietarsaaresta. Maastot ovat mielestäni mainiot ja pidän siitä että yhden treenin voi juosta maastossa missä vauhti on 5 min/km ja toisen treenin maastossa missä just ja just pääsee alle 7 min/km.

Olen päässyt harjoittelemaan ihan hyvin KRV:n jälkeen. Jalat ovat vielä vähän puolikuntoiset, mutta yritän kuunnella kroppaani ja harjoitella niin paljon kuin on mahdollista ilman että uusia loukkaantumisia tulevat. Kaikki treenit teen maaston puolella, joko poluilla tai sitten maastossa, koska tällä hetkellä tuntuu siltä että jalat eivät kestä iskua. Olen myös juossut yhden kisan KRV:n jälkeen, Vaasassa merenkurun rastipäivillä. Kisa meni huonosti kun ajatus oli hidas ja jalat liian nopeat.

Ensi viikonloppuna lähdetään Paimion Rastin kanssa katsomaan Norjaan. Siellä juostaan perjantaina ja lauantaina Night-hawk viestissä, missä on 8. osuutta. Kisat juostaan Oslon lähellä, mutta odotan silti paljon maastosta. Toivottavasti on hienot kisat ja vaativat radat, varsinkin fyysisesti.

Huomenna on leirin kovin harjoitus edessä siinä missä oli SM-esikisat viime vuonna. Juoksin siinä eilenkin ja maasto oli mielestäni todella vaativa, varsinkin kun juostaan alamäkeen.

-Daniels

http://www.femman.org/?tocID=1959&sprak=fin

http://nighthawk.no/

SM-esikisan rata

Leirikaveri

Nopea kangasmaasto


Mäkinen kangasmaasto

tisdag 23 juli 2013

Telakalla

Olen tunneihminen. Urheilu tarkoittaa minulle suuria tunteita. Voiton hetkellä tuntuu kuin koko maailma hymyilisi minulle, pettymyksen aikana tuntuu kuin maailmani katoaisi. Pystyin jotenkin kääntämään sivua MM-katsastusten jälkeen ja kävin paikan päällä seuraamassa isojen poikien leikkiä Vuokatissa. Kiitos kaikille teille, jotka muistutitte minua siitä, etten ole ihmisenä yhtään huonompi, vaikka jouduin tällä kertaa seuraamaan kisat aidan väärällä puolella.

MM-viikko oli kokonaisuudessaan mukava kokemus. Tunnelma oli aivan loistava. Erityisesti Måren ja Jammun suoritukset, mutta miksei myös Venlan, Merjan, Anni-Majan ja Minnan juoksut lämmittivät oikeasti mieltä. Mutta täytyy myöntää, että myös ristiriitaisia ajatuksia pomppasi esiin. Olin kuitenkin aidan väärällä puolella. Leppoisalla asenteella juoksin toki itse KRV:n kisoissa, joissa olin yhteistuloksissa neljäs. Maastot olivat hienoja ja oli mukavaa juosta. Ainut miinus oli, että polvi kipeytyi päivä päivältä entistä enemmän.

Heti MM-katsastusten jälkeen uskoin, että polvi oli paranemassa. Heti seuraavan viikon aikana alkoi toki sama polvi taas sattua. Mutta tällä kertaa toisessa paikassa kuin aikaisemmin. Magneettikuvissa näkyi viimeksi paitsi plica-vamman, myös kierrukka-vamma, mikä saattoi olla vanha. Tämä alkoi nyt myös sattua, todennäköisesti johtuen siitä, että olen rasittanut jalkaa eri tavalla kuin normaalisti, kun olen yrittänyt kipeällä jalalla juosta. Päätin kuitenkin mennä leikkaukseen, kun sekä polven sisä- että ulkosyrjällä sattui.

Viime viikon keskiviikkona kävin tähystysleikkauksessa Turun Mehiläisessä. Sisäpuolen nivelpussi, eli plica, poistettiin ja ulkokierrukka siistittiin. Leikkaus meni käsittääkseni hyvin ja polvi liikkuu tällä hetkellä joka päivä vähän paremmin. Kävelen vielä muutaman päivän keppien kanssa, noin viikon kuluttua saan pyöräillä kevyesti ja noin viiden viikon kuluttua saan taas kokeilla juoksua. Tämä siis aikatauluni tällä hetkellä.

Lopuksi vielä lainaus Edgars Bertuksilta (http://bertuks.com/life-remains-a/). Hyvin sanottu. Sama fiilis täällä.

"…but I have this common feeling you all know. Like when you have packed for a trip, you close the door, but you know that something is missing. You don’t know what exactly, but you know that there is…I have it too…only difference is that I know exactly what is missing, but I am left with no doors to get back in to take it with me. Which (witch??) is all good, cause now I have to search for it somewhere else and I have one year for that!"



_______
Porren


onsdag 17 juli 2013

MM-kisat ja KRV

Terve!

Harjoiusrintamalla on tullut melko vähän juoksukilometrejä SM-erikoispitkän jälkeen. Syy on ollut kipeä jalkapohja, tai toisin sanoen plantar fasciitis. Jukolassa pystyin juoksemaan, mutta vaihdettiin osuutta viime hetkellä ja juoskin viidennen osuuden. Oma juoksu Jukolassa oli ihan ok, viimeinen agressiivisuus puuttui ja tuli tehtyä pieniä virheitä.

Jukolan jälkeen aloitin perusharjoittelunpyörän selässä ja yritin tehdä niin hyviä harjoituksia kuin mahdollista rasittamatta jalkaani. Tavoite oli olla juoksukunnossa KRV:llä ja siellä päätavoite oli kaksi ensimmäistä  osakilpailua. Ennen KRV:ta sain tehtyä muutaman juoksuharjoituksen ja olin varma, että pystyn juoksemaan kisoissa. Itse kisat ei mennyt niin hyvin, mutta kiva, että pystyin osallistumaan.

Oli hienoa olla kannustamassa Suomen miehiä ja naisia MM-kotikisoissa. Tunnelma pesäpallostadionilla oli mahtava,  kun Måren kulta varmistui. Muutenkin oli hienot kisat, saa nähdä missä sarjassa juoksen seuraavalla keralla kun on kotikisat :)

Tästä eteenpäin nautin kesästä ja yritän samalla saada kuntoni ylös ennen syskyn kisoja, ja toivon että se tapahtuu juoksemalla. :)


-Daniels

tisdag 25 juni 2013

Haaveet kaatuu

Jouduin poistumaan viikonlopun MM-katsastuksista häntä koipien välissä. Tuntui siltä, kuin olisi ollut iso leima otsassa. Petturi. Oli aika tyly automatka Ilomantsista Pohjanmaalle. Itkin Joensuuhun asti, istuin apaattisena katsomassa ikkunasta ulos Kuopioon asti ja vasta sen jälkeen olo helpottui vähän. On ollut vaikea kausi, mutta siitä huolimatta minulla on ollut ihmisiä ympärilläni, jotka ovat uskoneet minuun. Kiitos teille siitä. Kiitos ja anteeksi.

Eri taholta on viime aikoina tullut sama viesti. Kuntosi ei ole niin huono kuin itse uskot. Suurin puute on itseluottamuksessa. Sen takia olen oikeasti yrittänyt ajatella positiivisesti viime viikkojen aikana. Jostain syystä polvi alkoi paranemaan pari viikkoa sitten ja en voi väittää, että se kisoissa olisi hidastanut minua juurikaan. Keräsin positiivista energiaa ja katsastuksiin lähdettyäni uskoin todellakin, että kuntoni on riittävän hyvällä tasolla.

Sen takia pettymys iski vielä kovemmin. Sunnuntain pitkän matkan kisassa olin aivan lahna. Jostain syystä olin sinä päivänä poikkeuksellisen voimaton. Tällä hetkellä en osaa sanoa syytä siihen, eikä edes kiinnosta ottaa selvää. Nyt on joka tapauksessa liian myöhäistä. Sen verran olen ainakin oppinut tuntemaan kroppaani, että tiedän etten ole sellainen, joka pääsee huippukuntoon parissa viikossa. Jotkut saattaa päästä, mutta minä en. Tarvitsen treeniä alle, että jalkani pelaavat. En yksinkertaisesti ehtinyt sellaiseen kuntoon kuin kuvittelin ehtiväni.

Olisin todellakin halunnut päästä mukaan MM-kisoihin. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta samalla tiedän, ettei olisi ollut yhtä kivaa juosta kotikisoissa puolikuntoisena. Pitää vaan hyväksyä tilanne. Polvi on pilannut kauteni tähän asti. Pystyn toki vielä parantamaan kuntoni, jos se polvi nyt alkaisi kestämään harjoittelua. Jos minut valitaan Euromeeting-joukkueeseen, juoksen mielellään siinä. Ja onhan tässä vielä syksyllä kisoja jäljellä. Toivotan koko Suomen MM-joukkueelle onnea kisoihin. Olette kaikki ansainneet paikkanne joukkueessa. Valitettavasti en itse pysty osallistumaan juhlaan tällä kertaa.

_______
Porren

onsdag 5 juni 2013

Taistelu jatkuu

Vaikean kevään jälkeen näkyy valoa tunnelissa. Kroppa tuntuu tällä hetkellä kohtuuhyvältä ja yleisvointi on parantunut. Masennusoireet hävisivät ja pystyn taas nauttimaan siitä, mitä teen. Mutta polvivammani estää minua vieläkin juoksemasta. Kävin magneettikuvauksessa ja vasta viime perjantaina sain tietää tulokset. Ongelma ei ollutkaan tulehtunut limapussi, vaan lumpion sisäsivulla olevan nivelpussin poimu. Tämä kutsutaan plicaksi ja ei sinänsä ole niin vakavaa, mutta saattaa vaatia leikkauksen. Kummaa, kuinka paljon tuhoa yksi kaatuminen voi aiheuttaa. Mutta elämä on.

Tänään kävin asiantuntijalla ja päätettiin, että yritän vielä päästä kuntoon MM-katsastuksiin, nyt kun olo muuten on ollut parempi. Sen lisäksi polvi tuntuu ainakin pikkasen paremmalta koko ajan tällä hetkellä, kun olen välttänyt sellaista, mikä sattuu. Nyt pystyn jo pyöräilemään ja tekemään muuta korvaavaa. Olen optimisti ja uskon, että pystyn myös juoksemaan pian taas. Sain tänään vielä kortisoni-piikin, nyt kun ensimmäistä kertaa oikeasti tiedettiin mistä kipu tulee ja toivotaan, että se auttaa.

Eli tähtään siihen, että juoksen ainakin jossain muodossa Jukolan viestissä ensi viikolla ja sen jälkeen MM-katsastuksissa juhannusviikonloppuna. Tiedän, että monta treeniviikkoa on nyt mennyt hukkaan, mutta toivon, että kunto löytyy vielä ruosteen alta, jos saan jalan kuntoon. Pohjaa olen ainakin rakentanut talven aikana. Jos polvi ei sittenkään parane tai jos epäonnistun katsastuksissa, marssin suoraan leikkauspöydälle ja suoritan kuuden viikon jäähyn ja palaan kehiin taas syksyllä. Eli tässä mennään tällä hetkellä.

Minusta tehtiin myös pieni juttu Svenska Yle:n urheilu-uutisiin. Saa katsoa, mut ei ole pakko :)


Video (TV-versio): http://arenan.yle.fi/tv/1931770


________
Fredric

tisdag 28 maj 2013

"Ei niinku Strömsössä"

Kevään kisat ovat ohitse ja tulokset taululla. Punaisella ympäröitynä tänä keväänä oli SM-erikoispitkä Anttolassa. Toinen tärkeä kisa oli Tiomila, missä puolet PR:n juoksijoista alisuoriutuivat, niin kuin minäkin tein. En tehnyt paljon virhettä, mutta vauhti pimeällä pitkällä yöllä oli surkea vaikealla radalla. Taito ja itseluottamus ei vaan riittänyt, eikä sopivia juniakaan ollut lähellä.

SM-erikoispitkän saldo oli kesk. Syynä oli, että sama nilkka, joka nyrjähti aika pahasti Ruotsissa, nyrjähti uudestaan vaikka käytin teippiä ja robokoppia. Kisasta oli juostu noin 13 kilometriä kun tämä sattui. Aloitin aika rauhallisesti koska respekti maastoa kohtaan oli aika suuri. Virheitä tein aika vähän ekoilla loopeilla, ehkä noin 1'40" yhteensä. Lähdin viimeiselle lenkille hyvällä energiatasolla, mutta tein heti ekalle rastille ison virheen. Sen jälkeen kiristin vauhtia ja nilkka nyrjähti saman tien. Tunne oli melko synkkä kuin kävelin kohti kisakeskusta. Onneksi se on vaan suunnsitusta.

SM-erikoispitkän jälkeen menin Pietarsaareen kalastamaan ja hiomaan meidän puuvenettämme. Se oli mukavaa vaihtelua urheiluun kun en kuitenkaan pystynyt harjoittelemaan. Kalaa tuli paljon ja veneestä tulee hyvä, joten mieli on taas huipulla :) Pääsin jo sunnuntaina tekemään kunnon juoksutreenin niin eiköhän se tästä taas. Viikonloppuna ekat suunnistustreenit tämän vuoden Jukola-maastossa.

Rairai raipatirai,






-Daniels

lördag 18 maj 2013

Omstart!

Minun osalta kausi ei todellakaan kaynnistänyt suunnitelmien mukaan. Pahoittelen, etten ole kirjoittanut tähän mitään uutisia viime aikoina. Ei ole oikein huvittanut. Pääsiäisleirin jälkeen oikea akilles oli vielä kipeä, joten tein nopean päätöksen lähteä Funäsdaleniin hiihtämään viikoksi. Se oli hyvä päätös, sillä sain hyvän treeniviikon tehtyä ja palattuani kotiin akilles oli kunnossa. Sen jälkeen alkoi toki negatiivinen kierre, jossa uusia esteitä on syntynyt jatkuvasti.

Olen ollut kahdesti flunssainen. Olen ollut muuten erittäin väsynyt. Vaikka olen nukkunut kunnolla, olen ollut väsynyt koko päivän, ja päiväunilta on ollut vaikeaa herätä. Rauhalliset treenit ovat välillä sujuneet hyvin, mutta kovemmissa treeneissä ja kisoissa viimeinen vaihde on puuttunut. Talven agressiivinen ote juoksussa on hävinnyt. Sen lisäksi putosin treenissä  kivenkoloon, jonka seurauksena oikean polven limapussi tulehtui. Ei mene ihan suunnitelmien mukaan, siis.

Tunnen siis, että jotain kropassa on väärin. Vastustuskyky on alhainen. Hemoglobiini on matalempi kuin normaalisti. Väsyttää. Rentous on kadonnut. Halu ja ilo tehdä asioita puuttuu. Ei huvita tehdä koulutyötä. Ei huvita nähdä ihmisiä. Ei huvita edes treenata, kun tietää että jotain puuttuu. Lääkärillä olen käynyt jatkuvasti, mutta mitään isompaa virhettä ei löydy. Tiedän, että kunto vielä löytyy sieltä jostain, mutta en saa sitä esiin juuri nyt.

10milan jälkeen polveni oli romahduskunnossa tulehtuneen limapussin takia. Siihen pistettiin kortisoni-piikin ja  olen joutunut kuntouttamaan sitä siitä asti. Polvi on parantanut päivä päivältä sen jälkeen, mutta vähän hitaammin kuin olisin toivonut. Nyt se alkaa toki olla kunnossa taas, mutta vielä väsyttää ja vieläkään ei kulje. Tämän viikon torstaina palaverissa Markuksen kanssa päätin ottaa tilanteen haltuun. Negatiivinen kierre pitää katkaista ja sen sijaan aloittaa positiivinen sellainen. Enää en halua lyödä päätä seinään yrittämällä väkisin, vaan haluan tehdä asioita joissa voin onnistua. Vielä en aio heittää pyyhettä kehään.

Tämän takia en lähtenyt SM-sprinttiin, enkä myöskään lähde ensi viikon maajoukkueleirille. Otan pienen tauon harjoittelun kanssa. Alan harjoittelemaan taas, kun tuntuu mukavalta lähteä lenkille. Yritän nauttia elämästä muulla tavoin kuin urheilemalla. Uskon, että tämä on paras lääke tällä hetkellä. Jo muutaman päivän jälkeen on ainakin parempi mieli. Olen nauttinut kesäisestä säästä, Ruissalon hienoista maisemista ja Turun linnan tunnelmasta. Toivon, että myös kroppa palautuu ja että pääsen kohta treenaamaan taas. Kyllä tästä vielä noustaan.

______
Fredric


måndag 29 april 2013

Kotimainen kisakausi käynnistetty!

Kotimainen kisakausi polkaistiin käyntiin huippuliigan sprintillä Espoossa reilu viikko sitten. Omat odotukset eivät olleet suuret, koska olen yksinkertaisesti tehnyt liian vähän sprinttiharjoituksia. Kisa lähti hyvin käyntiin ja löysin optimireitit paitsi 6:lle, missä tein väärän reitinvalinnan ja meinasin kaupanpäällä juosta yhden risteyksen ohi. Virhe maksoi melkein 30 sekuntia, mikä on jo megaluokan pummi sprinttikisoissa. Kisan ainoa paikka missä oli mahdollista ottaa hylsy,  niin otin tietysti tarjouksen vastaan. Virhe tapahtui heti rastilta lähtiessä viimeisellä pitkällä välillä, missä juoksin tien ali ja käännyin oikealle. En vaan tajunnut heti, että olisi pitänyt kääntyä ja juosta rappuset ylös tielle, vaan menin kerrostalojen pihalle ja huomasin heti, että jotain ei täsmännyt. Kuvasta saa varman paremman kuvan, siitä mistä yritän teille kertoa. Kaikki vaan tapahtuu niin nopeasti sprintissä, että pääni ei ehdi jalkojen mukaan.
Hienosti meni
 
Viime viikonloppuna oli minulle sopivampi kisamuoto. Sauvossa oli mielestäni hienot kisat ja kerrankin sai juosta kunnon pitkänmatkan kisa. Lähdin rauhallisesti liikkeelle ja tavoitteeni oli vältellä isoja virheitä katsomalla kompassia tarkasti ja usein. Kisa lähti hyvin käyntiin, enkä tehnyt paljoa virheitä. 55 minuutin juoksun jälkeen Topi sai minut kiinni ja pääsin juoksemaan kärkivauhtia vähän matkaa. Viimeisessä salmiakissa tein kisan suurimman virheen (50s) ja en luonnollisesti enää päässyt jatkamaan matkaa Topin kanssa. Tuuri oli käynyt arvonnassa, kun Tsvetkov sai minut kiinni heti perhosten jälkeen. Hänen kanssa jaksoin melkein maaliin asti. Jäi harmittamaan, että pieni ero syntyi lopussa, kun oli niin raskaat jalat siinä vaiheessa. Kokonaisuudessa oli paras pitkänmatkan suoritus, jonka olen saanut aikaseksi. Vielä jäi paljon petrattavaa ja vauhtia metsässä pitäisi parantaa melko paljon, jos haluaisi joskus voittaa.

Reitti




Seuraavana viikonloppuna on Tiomila Ruotsissa. Lähdetään PR:n kanssa sinne taistelemaan. Meillä on aika samanlainen joukkue kuin viime vuosina, mutta tavoittelemme tänä vuonna parempaa sijoitusta. Mennään sinne tekemään perushyviä juoksuja ja katsotaan kuinka pitkälle se riittää!

1:15 000 harjoitus


 -Daniels

 

tisdag 2 april 2013

Leirikisa

Fredricin tyylinäyte kevätleirin leirikisassa. Maasto oli todella vaativa ja kulkukelpoisuus oli huono, mikä näkyy videossa :)

-Daniels

lördag 30 mars 2013

Espanjasta Ruotsiin

Espanjan viimeinen viikko ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, iski kipu oikeaan akillekseen keskimatkan kisan jälkeen. Olin todella yllättynyt, sillä ennen sitä kaikki tuntui täysin normaalilta. En saanut minkäänlaista varoitusta ja sen takia en saanut mahdollisuuttakaan keventää harjoittelua, ja sillä tavalla välttää isompia ongelmia. Nyt kävi vaan niin, että akilles-jänne yhtäkkiä tulehtui, pääosin johtuen hiekkaisesta maastopohjasta, jyrkistä mäistä, sekä turhan kevyeiden kenkien käytöstä. Aikaisemmin en ole kärsinyt vastaavista vammoista, mutta sen verran olen ymmärtänyt, että niistä kannattaa yrittää päästä eroon heti.

Viimeinen viikko kului siten vesijuoksun, pyöräilyn, crossailun ja kuntopiirin merkeissä. Aluksi oli huono fiilis kun en pystynyt treenaamaan kuin halusin, mutta lopuksi tajusin, ettei vamma ainakin siitä parane, ja yritin kuntouttaa jalkaa hieman rauhallisemmin mielin. Tänä tiistaina vaihdoin maisemaa ja matkustin seuran leirille Ruotsin Blekingeen.

Jalka on parantunut tosi paljon, vaikka vieläkin joudun varomaan sitä. Olen pystynyt tekemään muutamia erittäin hyviä suunnistustreenejä täällä, eikä jalka ole häirinnyt liikaa. Maastossa on vielä vähän lunta, mutta ei niin paljon, että se haittaisi. Nyt kun olen suunnistanut niin paljon Barbaten ja Portugalin hiekkadyynimaastoissa, on todella kivaa juosta vähän erilaisissa maastoissa. Suunnistuksellisesti treenit ovat täällä sujuneet todella hyvin minun osaltani. Juoksin myös rennon kovaa viimeisellä osuudella 7manna-viestissä eilen perjantaina, enkä jäänyt kuin 1.50 nopeimmalle. Tiistai-aamuna 2.4 olemme takaisin Turussa taas.

7-mannan tulokset:  http://www.sydsvenska7manna.se/index.php/taevlingsinfo/sydsvenska-7-manna/resultat

Lopuksi pieni tyylinäyte Danielin etenemisestä keskiviikon treenissä upeassa maastossa. Juoksu on voimakkaan näköistä, ihan niin kuin legenda Carsten Jörgensenillä aikoinaan. Danielista kuullaan varmasti monella tavalla tulevana kesänä, sen verran hyvässä vireessä näyttää kaveri olevan. 



_____
Fredric

söndag 24 mars 2013

Rento

Nyt on hyvin kevyt viikko takana, pää ja keho pitäisi olla valmis ottamaan vastaan hyviä suunnistusharjoituksia naapurimaassamme Ruotsissa. Mennään tänään illalla ja huomenna on ekat suunnistukset ohjelmassa. Raipatirai.



onsdag 13 mars 2013

Leiri jatkuu

Canos de Mecassa elämä jatkuu. Edelleen on ollut aika pilvistä ja sateista. Tänään aurinko näkyy ensimmäistä kertaa moneen päivään. Aika menee nopeasti ja kahden viikon päästä olen jo Ruotsissa seuran leirillä, johon lennän suoraan täältä 26.3. Siihen asti on vielä aikaa tehdä hyviä perustreenejä ja onnistua suunnistusharjoituksissa täällä Espanjassa.

Viime viikonloppuna minulla oli kolmen päivän lepojakson. Se tuli tarpeeseen, sillä viimeiset treenit ennen sitä olivat aika rankkoja. Kuten yleensä, palauduin toki hyvin parissa päivässä ja maanantaina oli taas helpon tuntuiset jalat. Viimeiset viikot täällä ovat aika PK-painotteisia, lukuun ottamatta tämän viikonlopun kisat. Kyseessä on aika pienet kisat ja tällä kertaa ei ole yhtä korkeatasoista vastustusta kuin viime kerralla, mutta silti on hyvää kerätä vähän kisarutiinia ennen kuin kausi alkaa. Lauantaina on keskimatka ja sunnuntaina pitkä matka.

Suunnistus on tähän asti toiminut pääsääntöisesti hyvin, vaikka muutama heikompi esitys on myös tullut tehtyä. Tuttu hiekkamaasto lähialueella alkaa olla hyvin hallussa, mutta uudessa maastotyypissä hieman kauempana olen tehnyt virheitä. Minulla on välillä ollut vaikeuksia saada kartta ja maasto sopimaan yhteen, ja siinä tilanteessa pitäisi aina hiljentää vauhtia ja ottaa homma haltuun. Muutama kerta olen ollut liiankin motivoitunut tekemään täydellisen, vauhdikkaan suorituksen heti, myös uudessa maastotyypissä, ja silloin tämä vaihe on jäänyt tekemättä. Ainahan toisaalta virheistä jotain oppii, ja joka tapauksessa taito kehittyy pikku hiljaa paremmaksi koko ajan.

Myös fyysinen puoli menee pikkusen eteenpäin koko ajan. Lepojakson jälkeen sain paremmat tulokset kuin aikaisemmin sekä tasotestiltä, että maastoradalta. Mikään isoista muutoksista ei toki ole kyse, mutta ainahan on mukavaa huomata että jotain tapahtuu. Nyt pitäisi vaan edetä maltilla eteenpäin ja muistaa pitää myös rauhallisempia päiviä välillä, vaikka tekisi mieli kiskoa paljon kovia treenejä. Varsinkin täällä, missä olosuhteet ovat niin hyviä. Mihinkään ei ole kiire. Vaikka keväällä tulee paljon kisoja, pitäisi ruutti säilyä kuivana vielä heinäkuuhun asti, jolloin isot pojat seisovat Vuokatin kisojen lähtöviivalla.

Majoituksen allasosasto

Beach-lenkillä

Trafalgarin majakka

Takapihan nousu

________
Fredric

onsdag 6 mars 2013

Yhteenveto

Hejsan!

Olen jo ehtinyt olla kaksi viikkoa Suomessa, enkä ole vielä tehnyt yhteenvetoa leiristä, laiska mies. On ollut kaikenlaista tekemistä, varsinkin koulun puolella kun koulukirjoja ei tullut katsottua liikaa Portugalissa. Nyt olen kuitenkin päässyt sisään Suomen arkeen ja harjoittelu on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka onkin lunta aivan riittävästi.

Tämän vuoden Portugalin leiri oli hyvin onnistunut, kiitoksia Hannulle taas kerran. Jaksoin harjoitella enemmän kuin viime vuonna ja suunnistuskin sujui paremmin, vaikka vielä onkin paljon parannettavaa. Juoksin seitsemän kisaa leirin aikana, jotka toivat hyvän rytmityksen harjoitteluun. Kisoista sen verran, että säästyin hazardeilta, eli suunnistus ei lähtenyt kertaakaan pahasti lapasesta minun mittakaavalla. Harjoittelua tuli yhteensä noin 38 tuntia ja 390 kilometriä. Ei hirveitä määriä, mutta minulle tähän ajankohtaan sopivasti.

Nyt olen Turussa maaliskuun loppuun asti. Silloin menen Ruotsiin viikon kestävälle pääsiäisleirille Kristianstadin seudulle. Siihen asti vedän perustreenejä ilman turhempia kikkailuja. :) 

Rasti bongattu

keskivartalo pettää

MOC keski

Leirin hauskin treeni

måndag 4 mars 2013

Andalucia-O-Meeting ja siitä eteenpäin

Aika etenee kovaa tahtia täällä Espanjan auringon alla. Tai aika pilvistä on tällä hetkellä, mutta auringon alla ollaan joka tapauksessa. Kohta olen ollut paikalla kaksi viikkoa ja sen jälkeen on vielä kolme viikkoa laadukasta treeniaikaa jäljellä täällä Canos da Meca:ssa. Kokonaisuutena leiri on tähän asti mennyt hyvin. Suunnitelman mukaan olen tähän asti tehnyt melko paljon vauhtikestävyyttä, mutta tämän viikon jälkeen odottaa hieman rauhallisempi peruskestävyysjakso. Tässä eletään ja harjoitellaan kuin ammattilaisia. Tällä kertaa en edes ottanut koulukirjoja mukaan reissuun, joten nyt ei ole edes mahdollista ajatella sellaisia asioita liikaa.

Viime viikonloppuna järjestettiin korkeatasoiset kisat, joista tuli sekä hyviä että huonoja suorituksia minun osaltani. Perjantain knock-out spintissä oli taas kerran liian kiire eteenpäin, mikä tälläkin kertaa kostautui virheinä. Kisa juostiin metsässä ja radat olivat enemmän keskimatka- kuin sprinttityyppisiä. Minulla oli vaikeaa tulkita karttaa ja tajuta tuleeko ylä- tai alamäki vastaan, ja niissä tilanteissa ei ollut malttia hidastaa vauhtia tarpeeksi. Pääsin välierään asti, mutta siinä pummasin itseni kisasta ulos. 

Koko sprinttirumban aikana en myöskään muistanut syödä tarpeeksi, ja se pilasi sitten myös seuraavan päivän pitkän matkan kisaa. Pitkän matkan maastotyyppi oli minulle uusi ja minulla oli todella vaikeaa suunnistaa sujuvasti. Tein megapummin kolmoselle, mutta sen jälkeen yritin skarpata ja juosta kunnolla maaliin. Vähän matkan päästä energiat kuitenkin loppuivat ja olin lopussa aivan puhki. Niin puhki ja niin ärsyyntynyt, että päätin jättää viimeinen looppi kiertämättä. Tulipa taas kerran muistutus siitä, että ravinnosta on syytä pitää huolta.

Sunnuntain WRE-keskimatkassa halusin sitten todellakin näyttää, etten ole niin umpisurkea, kuin olin ollut tähän asti. Itseluottamus oli lähtiessäni aika alhaalla, mutta onneksi pystyin nostamaan sen hyvällä suorituksella. Teknisesti oli erittäin hyvä juoksu, mikä palkittiin toisella sijalla kovassa seurassa. Siitä oli mukavaa jatkaa harjoittelua. Sain tehtyä muutama tosi hyvä treeni viime viikolla ja määrää tuli muutenkin sen verran, että jaloissa alkaa tuntua. Tämän viikon lopussa odottaa kolmen päivän lepojakso, mutta siihen asti pitäisi vielä jaksaa tsempata. Linkki harjoituspäiväkirjaani löytyy oikealla ja sieltä voitte tarkemmin seurata millä tavalla treenit etenevät. Tuleehan samalla vähän pakkoruotsi-harjoittelua :)

Linkki viime viikonlopun kisoihin: http://www.aom2013.com/

Ennen keskimatkan viimeistä rastia

Kuninkaan vanavedessä

Keskimatkan palkintojenjako

______
Fredric



fredag 22 februari 2013

My Bonnie lies over the ocean...

Toissa päivänä tuli sitten se päivä, kun jätin kylmyyden ja lumen, ja suuntasin kohti Espanjan lämpöä. Ainut huono puoli on, että samalla jouduin jättämään rakkaani kotiin viideksi viikoksi, mikä lähtiessäni tuntui vähän ikävältä. Sen lisäksi sama henkilö on viime aikoina toiminut oikolukijana teksteissäni, joten valitettavasti joudutte taas kestämään jonkun verran houno-soumea tässä blogissa.

Viimeinen viikko Suomessa meni hyvin. Suunnitelman mukaan sain tehtyä aika paljon vauhtikestävyyttä, toki suurin osa melko maltillisella vauhdilla. Pitkien mattovetojen lisäksi keskiviikon sprinttisuunnistusreeni Turku Sprint Cupin radoilla oli oikein onnistunut kovempi harjoitus. Treenien välissä ehdin myös muun muassa kirjoittamaan tentin sekä tanssimaan Lauran serkun Anna-Erikan kanssa Wanhojen tanssijaisissa.

Tämä viikko on tähän asti ollut rauhallinen, mutta tänään iltapäivällä alkavat Andalucia-O-Meetingin kisat. Osallistun tämän päivän knock-out-sprintissä, huomisen pitkässä matkassa ja sunnuntain keskimatkassa. Tämän päivän sprintti juostaan täysin metsässä, mikä nykyään on aika harvinaista. Kovaa vastustusta on ainakin luvassa, vaikka kisat lähtökohtaisesti ovat aika pienet.

Kisojen nettisivut löytyvät täältä:

http://www.aom2013.com/

______
Fredric

fredag 15 februari 2013

POM

Hejsan allihopa!

Portugalin harjoitusleirin viimeiset päivät vietetään tällä hetkellä, aurinko paistaa ja mies alkaa olla väsänyt (homeessa). Viikonloppuna on taas kisat, sanon taas koska se on komas viikonloppu peräkkäin. Huomenna on ihan mielenkiintoinen pitkämatka luvassa nopeassa kangasmaastossa ja matkakin on tarpeeksi :). Suunnuntaina on tavallinen keskimatka ohjelmassa. Kisoihin lähden samalla asenteella kuin tähän asti, hyvä harjoitus, mutta ei haittaa jos tekee kaikki niin hyvin kuin pystyn.

Viime viikonloppuna juostiin POMin kisat Idanha-a-Novassa. Portugalilaiset olivat taas kerran järjestäneet laadukkaat kisat. Mielestäni oli järkevä veto lähteä kisoihin, sillä maasto sisämaassa on vaativuudeltaan ihan eri luokkaa kuin Quiaioksen hiekkadyynimaastoja. POMissa juoksin kolme viimeistä kisaa, ensimmäisessä kisassa jalat olivat freessit ja tein hyvän juoksun. Seuraavissa kisoissa agressiivisuus puuttui kokonaan ja paljon pieneiä virheitä tuli, tuntui siltä että en vaan löytänyt optimireittejä vaikeassa maastossa. Pitäisi löytää sujuvuutta jostain :)

POMin jälkeen olen ottanut aika kevyesti ja tehnyt kaksi lyhyttä harjoitusta päivässä. Leiri on mielestäni tähän mennessä mennyt hyvin, kisoja ovat toimineet tehoharjoituksina ja kisojen välissä on sitten otettu vähän rauhallisemmin.

POM linkit:

http://www.obasen.nu/winsplits/online/en/default.asp?page=classes&databaseId=24273

http://www.obasen.nu/winsplits/online/en/default.asp?page=classes&databaseId=24281

http://www.obasen.nu/winsplits/online/en/default.asp?page=classes&databaseId=24287

-Daniels


måndag 11 februari 2013

Here we go again

Veckan efter att vi kom från Portugal hade jag det rätt tråkigt. Såklart vet jag att förkylningar kan drabba alla, men jag har ändå lite svårt att acceptera att min kropp utgör ett hinder för att träna. När jag nu dessutom i princip inte har någon skola att ta hand om, känns det trist att bara sitta hemma och stirra i taket. Som tur var gav förkylningen dock med sig och förra veckan kunde jag träna normalt igen. Ingen större skada skedd, trots allt.

Tre lyckade hårdare träningar hann jag med förra veckan. Först 8x1 km drag på tisdag, efter det en timme med accelererande fart på torsdag och sedan vinterns andra Crescendo på lördag. Tisdagens drag på bana gick i övrigt riktigt bra, men träningen resulterade i sjuka vader för resten av veckan, och det var ju lite onödigt. Fastän jag annars sprungit rätt mycket, verkar det som om jag var ovan med att springa på bana. Ännu i lördags var vaderna styva, även om det direkt var någon fara på taket att tvingas avbryta träningen för den sakens skull. Däremot satte jag in lite extra skidåkning istället för löpning, men det var ju ingen katastrof det heller.

I helg var jag också hem till Nykarleby ett varv och visade upp mig. När jag kommer från Spanien och säsongen kör igång, blir det antagligen skralt med hemmabesöken, så jag var en sväng via Nykarleby nu när jag hade möjlighet. Kul att se hur de har det där hemma också. Denna vecka ska jag ännu träna ordentligt här i Åbo, för att i början av nästa vecka ta det lite lugnt inför resan till landslagets träningscenter i Barbate, dit jag reser den 20.2. Efter det kommer jag tillbaka till Finland först i början av april. Då förhoppningsvis förväntansfull, motiverad och skadefri, redo för säsongens utmaningar. Men först en dryg vecka ännu på Impparis löpmatta och på Åbos snöiga vägar. Vi hörs!

______
Fredric

onsdag 6 februari 2013

Eka viikko takana

Boa Noite!

Ensimmäinen viikko talven harjoitusleirillä on nyt takana. Olosuhteet ovat hyviä ja paikkakin on mukava, ainoa miinus on että ei ole yhtä hyvä kahvila kuin viime vuonna :) Kisakausi 2013 on myös avattu NAOMin kisoissa itä-Portugalissa.

Kisat menivät vaihtelevasti, lauantaina olin aika pihalla rastilla 12. ja paha 3 minuutin samaistusvirhe syntyi, sunnuntaina meni sitten paremmin. Oli kiva juosta ekat kisat, mutta vielä jäi paljon parannettavaa, sekä teknisesti että fyysisesti. Ensi viikonloppuna on jo seuraavat kisat kun juoksen POMissa 3 viimeistä kisaa.

Seuraavat päivät on perustreenejä ohjelmassa ja sitten otan kevyesti lauantaina ennen POMin kisat.
Linkit NAOMin kisasivuille mistä löydätte tuloksia ja karttoja: http://gd4caminhos.com/eventos/naom/2012/en/2011/10/22/naom-2013-wre-nisa-3/

Alla löytyy kuvia meidän maisemista ja aamulenkkipolsta, joka kulkee vuoren länsirinnettä pitkin.




fredag 1 februari 2013

Kone yskii

Daniel lähti siis Portugaliin heti kun olin tullut pois ja pääsee nukkumaan samassa, valmiiksi hikisessä, sängyssä kuin minä. Toivotan hänelle, Hannulle ja Terolle oikein hyviä treeniä Praya da Quiaioksen hiekkamaastoissa. Itse tulisin mielellään takaisin huomattuani kuinka liukasta täällä Turussa on. Erittäin iso kiitos Hannulle erinomaisista järjestelyistä meidän leirin aikana, oli todella mukavaa viettää kolme viikkoa Portugalissa.

Viimeinen viikko paikan päällä eteni hyvin melkein loppuun asti, kunnes pieni haaveri tapahtui. Viimeinen viikonloppuleiri jäi turhan lyhyeksi, kun perjantai-iltana etureiteni venähti liukkaassa kalliomaastossa. Lauantaina siihen sattui sen verran, että päätin aloittaa lepojaksoni päivää aikaisemmin kuin olin suunnitellut. Luulen, että tämä oli hyvä toimenpide, sillä vamma meni nopesti ohi ja ei tunnu enää.

Sen sijaan rupesin yskimään kun olimme tulleet kotiin. Tällä kertaa ei ollut yhtä nopeasti ohimenevä tauti kuin viime kerralla, vaan kurkku oli kunnolla tukossa varsinkin keskiviikkona ja torstaina. Kuumetta ei toki ole ollut. Mutta erittäin huonosti harjoittelu etenee tällä hetkellä. Tällä viikolla en ole tähän asti päässyt tekemään yhtään harjoitusta. No, tämähän pitikin olla kevyt viikko, mutta silti harmittaa tämä sairastelu. Pitää vaan hyväksyä, että joskus tällaisia viikkoja saattaa tulla, mutta olen siinä aika huono. Yritän kuitenkin ajatella niin, että parempi sairastua nyt kuin myöhemmin keväällä. Pääasia, että tämä flunssa menisi kunnolla ohi asap (as soon as possible). Lopuksi vielä muutama kuva Portugalista.

Lähivuoristoa

Talomme alhaalla, mies ylhäällä

Maisema viimeiseltä Mini-leiriltä. Maan korkein vuori taustalla.

Mini-leirin maastoa

Samaa maastoa

______
Fredric














onsdag 30 januari 2013

Off to Portugal

Tjenare!

Lähdin just Turusta kohti Portugalia ja suunnistusharjoituksia, tätä olen odottanut jo vähän aikaa. Toki Turussa on ollut hyvä talvikeli viimeiset kaksi viikkoa ja juoksuharjoittelu olen pystynyt tekemään ongelmitta. Viime viikonloppuna oli Turku Sprint cup 3. ja 4. Launtaina olin vähän hukassa YO-kylän sokkeileissa, vaikka olen suunnistanut melko paljon siellä. Juoksin myös väärällä kartalla, joten hylsyhän se siitä tuli. Sunnuntain sprintti oli mulle sopivampi, suhteellisen helppo ja pari pitkää väliä missä sai juosta niin kovaa kuin pystyy. Olin 3. ja hävisin 13 sekuntia Vilille, joka voitti molemmat kisat.

Olen levännyt vähän leirin alle ja otan varmaan pari eka päivää rauhallisesti Portugalissakin. Varsinainen harjoittelu lähtee käyntiin viikonloppuna kun juoksen NAOMin kisat Nisassa. Ohjelmassa on kaksi keskimatkaa, ja uskon että siellä on ihan vaativat maastot. Pohja on hyvä ja kartassa on paljon pisteitä.


Viikonlopun radat löytyy Sprint cupin sivulta: http://urheiluakatemia.fi/valmennus/suunnistus/turku-sprint-cup-2013&l0=valmennus&l1=suunnistus

Kuva: J.Jokila

torsdag 24 januari 2013

Lugnet efter stormen

Träningen går bra, även om jag inte rapporterat så mycket om den. Förra veckans förkylning gick om med rekordfart och sedan onsdag förra veckan har jag legat i bra med träningen igen. Lite problem av det ovanligare slaget stötte vi på i lördags, då en mäktig storm drog in från Atlanten. Allt var riktigt kaos den dagen. Träd välte huller om buller, sand flög omkring överallt, elektriciteten var borta hela dagen och vägarna avstängda på grund av alla träd som fallit. Först igår började vårt internet fungera som vanligt igen.

Annars har det varit rätt kyligt väder och regnat lite så gott som varje dag. Det största problemet med det är att få kläderna att torka, annars stör inte regnet och blåsten så mycket, så länge det inte blåser orkanstyrka. Förra fredagen gjorde jag en längre orienteringsträning i Marinha Grande, som gick riktigt bra. Inför nästa års VM-långdistans var terrängen mycket nyttig. Det gällde att orientera mycket snålt och spara in på varje onödig avvikelse från linjen. De hårda träningarna efter det har bestått av backdrag på söndag, orienteringsintervaller på måndag och mängdintervaller på onsdag. Däremellan har det blivit ordentligt med grundträning och ordentligt med löpkilometrar. Hittills har benen klarat av påfrestningen utan större problem.

Imorgon fredag är det sedan dags för slutspurten på vårt läger här i Portugal, vilken består av ett liknande miniläger som senast, men denna gång i Viseu-trakten där POM gick förra året. Även denna gång kommer det att bli intensivt program, dock kanske inte ändå lika intensivt denna gång, då inte Thierry är med. Fransmännens banor är det ändå fortsättningsvis som vi får använda oss av, vilket är väldigt generöst av dem. Lika högklassiga banor skulle åtminstone inte jag klara av att planera. Till sist kan jag ännu länka till världsmästare Bertuks fina video från förra minilägrets orienteringsintervaller. Jag syns inte så mycket i videon, men där någonstans i klungan finns jag också. Oftast lite närmare täten på klungan än Bertuks, dock :)




Stranden nedanför vårt hus

Utsikt från balkongen en ovanligt fin kväll

Ovädersmolnen närmar sig bakom


______
Fredric