tisdag 1 maj 2012

Päätä seinään

Tällä hetkellä en edes jaksa olla vihainen enää. Epäonnistuin myös kahdessa viimeisissä katsastuskisoissa ja EM-kisat jäivät haaveeksi. Kisoista jäi erityisen katkera jälkimaku sen takia, että olin niin lähellä onnistua mutta silti niin kaukana. Myös näissä kisoissa fyysiset ominaisuudet olisivat riittäneet todella hyvin, mutta tässä lajissa se ei vaan riitä. Tiedän toki että osaan myös taidollisesti tehdä huippusuorituksia, mutta tällä kertaa sekään ei riittänyt. Ehjän suorituksen tekeminen ei vaan saisi olla näin vaikeaa.

Lauantaina oli vaativa pitkä matka edessä. Olin päättänyt varata niin paljon aikaa suunnistukseen kuin tarvitsin, koska tiesin että fyysinen vire riittää jos pärjään ilman virheitä. Kisa myös alkoi tosi hyvin. Pääsin heti ykköselle hyvään tunnelmaan ja uskallan väittää että päässäni pyöri ihan erilaiset ajatukset kuin viikko sitten Silja-Rasteilla. Silloin oli aivan liian kiire ja en todellakaan tehnyt sillä tavalla kuin olin suunnitellut. Tänään oli hyvä rauhallinen tunne ja en suunnistin rauhassa. Silti tein sellaisen virheen kakkoselle, mikä en ole tehnyt moneen vuoteen. Luin. Väärää. Väliä. Jälkeenpäin ymmärrän kyllä millä tavalla ajattelin, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa että tälläisiä virheitä ei saisi tehdä tälläisessä kisassa.

Jos jotain positiivistä voisi poimia tästä, niin voisi sanoa että aika hyvin pystyin nollaamaan ja jatkamaan kisaa. Minulla on usein ollut vaikeaa jatkaa matkaa ison virheen jälkeen, mutta nyt onnistuin sen kanssa. Kakkosesta maaliin tein hyvää työtä. Ei täydellistä, mutta ihan hyvää työtä sekä suunnistuksellisesti että fyysisesti. Valitettavasti se ei vaan auta tollaisen virheen jälkeen. Tasaisessa kisassa olin vain 13:s.



Tänään tiistaina yritin vielä tehdä hyvän vaikutelman Turku Sprintissä. Olin palautunut hyvin lauantain kisasta ja oli hyvä fiilis lähteä kisailemaan taas. Aika vähän sprinttiharjoituksia on tullut tehtyä viime aikoina, mutta menin tekemään parhaani. Suunnitelmani oli suunnistaa isompien kohteiden kautta ja sillä tavalla pitää hyvää vauhtia koko ajan. Pistin kaikki peliin jo lähdöstä ja lähdin agressiivisesti liikkeelle. Kompastuin vähän kakkosella, mutta muuten alku meni tosi hyvin. Myös metsärastit löytyivät hyvin, mutta heti sen jälkeen pilasin myös tätä kisaa. 

Rastille 16 menneessä näin kaukaa yhden rastin joka sijaitsi pensapuskassa talon vieressä. Luin kartaa liian huonosti ja oletin että rasti oli minun. Menin leimaamaan ja jatkoin matkaa seuraavalle rastille. Olin lähellä ottaa hylsyn, mutta huomasin kuitenkin että jotain oli väärin ja myöhemmin ettei koodikaan täsmännyt. Siitä kesti vielä vähän aikaa ennen kuin lopullisesti ymmärsin missä olin. Sprintin mittakaavan mukaan kunnon megapummi oli tosiasia. Edellisellä rastilla olin vielä selvästi toisella sijalla, mutta se vaihtui pummin takia seitsemänteen sijaan.

Tässä saan sitten viettää vappua sylkemällä kattoon ja kuuntelemalla Lars Winnerbäckin melankoolisia sävellyksiä. Tottakai tiedän että nämät tulokset joka tapauksessa näyttävät sen, että olen kehittynyt paljon viime vuodesta, mutta ottaa päähän että en pysty pitämään suoritukset hallussa. Varsinkin näissä kahdessa viimeisissä kisoissa kun mielestäni tein pääosin hyvää työtä, mutta silti lopputulos on tällainen. Ei kuitenkin kannata jäädä kotiin itkemään ikuisesti, vaan on katsottava eteenpäin. Kesäkuun alussa Tampereella on seuraavat katsastuskisat ja siellä haluan todellakin näyttää että osaan parempaa kuin näytin näissä kisoissa.



______
Fredric

1 kommentar:

  1. suoritukset haltuun, satoja hyviä kisoja urallasi vielä edessä.

    SvaraRadera