Endorfinbloggen: Kulta #1

Tänään oli viimeinen työpäivä Pohjanmaalla ja istun junassa matkalla Turkuun. Blogipäivityksiä on tullut kirjoitettua turhan vähän viime aikoina, mutta toivottavasti asia paranee nyt kun saan vähän enemmän aikaa. Tuntuu hyvältä lähteä takaisin Turkuun, varsinkin näiden viimeisien viikkojen aikana on tuntunut aika turhalta palata Pohjanmaalle viikonloppujen jälkeen. Mutta nytkään en saa viettää paljon aikaa Turussa. Jo lauantaina alkaa NORT-kiertue ja perjantaina lennämme Osloon. Tänään iltapäivällä ja huomenna on myös mukavaa touhua luvassa kun minä ja Laura olemme muuttamassa yhteiseen kämppään. Tekemistä siis riittää.

Viime sunnuntai oli mahtava päivä minulle. Tervakosken SM-pitkiltä irtosi uran ensimmäinen SM-kulta (onhan mulla pari junnukultaa pyöräsuunnistuksesta mutta niitä ei lasketa). Tässä kisassa olen aina halunnut pärjätä ja siksi tuntui erityisen hyvältä voittaa juuri pitkän matkan SM-kultaa. Muistan kuinka nuorena ihailin Saaren Petriä, Lakasen Jania ja muut jotka silloin voittivat suunnistuksen kuninkuusmatkaa. Vieläkin on vähän vaikeaa ymmärtää että olen nyt itse samassa roolissa kuin he silloin olivat.

Kisa alkoi karsinnalla lauantaina. Oli maltilinen tunne ennen lähtöä, koska tiesin että ei ole mikään ongelma päästä jatkoon jos vaan pysyn rauhallisena metsässä. Toki ajattelin juosta kunnolla, halusin kuitenkin hyvän lähtöaseman sunnuntain finaalissa. Kaikki alkoi myös hyvin, mutta kakkoselle olin aivan liian löysä kartanluvussa ja tein yli minuutin virheen. Sen jälkeen skarppasin ja juoksin hyvin jonkun aikaa. Lopussa ehdin kuitenkin tehdä toinen minuutin koukku kun tein samaistusvirheen tiheikössä. Maalissa olin vähän pettynyt suoritukseen, mutta olin kuitenkin toinen meidän ryhmässä Hampin jälkeen. Se oli ihan riittävän hyvä tulos tähän päivään.

Sunnuntaina odotti sitten finaali. Olin päättänyt että tässä kisassa en tee virheitä ja että varmistan aina tarvittaessa. Fyysisesti oli ihan kohtuullinen päivä, toki ei kesän parasta kulkua. Mutta se ei haitannut yhtään tänään. Suunnistuksellisesti tämä oli todennäköisesti paras pitkän matkan kisa tänä vuonna ja se riitti kultaan. Aloitin tarkoituksella melko kovaa ja otin alun vaikeat rastit huolellisesti. Minun edellä lähti Anjalan Topi ja tiesin että olisimme hyvä pari metsässä jos saan sen kiinni.

Juuri ennen nelosta tapahtui sitten pieni haaveri. Oksa tuli suoraan silmään sen verran että maailma musteni hetkeksi. Vitoselle meno oli vielä tökkivä kun en nähnyt karttaa kunnolla, mutta sen jälkeen onneksi helpottui. Yhdeksännelle rastille sain toki hyvän kuitin siitä että alku oli mennyt hyvin kuin sain Topin selkää näkyviin.

Sen jälkeen teimme hyvää työtä yhdessä. Suurimman osan matkasta juoksin keulassa mutta muutamassa paikassa oli kyllä hyötyä siitä että Topi oli mukana. Varsinkin viimeisillä rasteilla kun olin aika väsynyt. Missasin loppupuolen juomapaikat ja en ehtinyt ottaa energiageelini olleenkaan. Sitä paitsi olen ennenkin huomannut että itse suunnistan myös paremmin kun joku osaava suunnistaja on takana "varmistamassa".

Maalissa odotti sitten iso lauma toimittajia ja onnellisia seurakavereita. Silmä sattui, näin huonosti ja olin tosi väsynyt, mutta kohta tajusin että olin todellakin voittanut ja että nyt on oikea hetki olla iloinen. Jouduin vielä dopingtestiin ja vasta sen jälkeen sain ottaa vastaan kaikkien muiden onnitteluja. Oli todellakin hieno päivä. Näitä saisi ehdottomasti tulla lisää :)

Reittihärveli: http://www.hameenlinnansuunnistajat.fi/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=34&kieli=fi