Telakalla

Olen tunneihminen. Urheilu tarkoittaa minulle suuria tunteita. Voiton hetkellä tuntuu kuin koko maailma hymyilisi minulle, pettymyksen aikana tuntuu kuin maailmani katoaisi. Pystyin jotenkin kääntämään sivua MM-katsastusten jälkeen ja kävin paikan päällä seuraamassa isojen poikien leikkiä Vuokatissa. Kiitos kaikille teille, jotka muistutitte minua siitä, etten ole ihmisenä yhtään huonompi, vaikka jouduin tällä kertaa seuraamaan kisat aidan väärällä puolella.

MM-viikko oli kokonaisuudessaan mukava kokemus. Tunnelma oli aivan loistava. Erityisesti Måren ja Jammun suoritukset, mutta miksei myös Venlan, Merjan, Anni-Majan ja Minnan juoksut lämmittivät oikeasti mieltä. Mutta täytyy myöntää, että myös ristiriitaisia ajatuksia pomppasi esiin. Olin kuitenkin aidan väärällä puolella. Leppoisalla asenteella juoksin toki itse KRV:n kisoissa, joissa olin yhteistuloksissa neljäs. Maastot olivat hienoja ja oli mukavaa juosta. Ainut miinus oli, että polvi kipeytyi päivä päivältä entistä enemmän.

Heti MM-katsastusten jälkeen uskoin, että polvi oli paranemassa. Heti seuraavan viikon aikana alkoi toki sama polvi taas sattua. Mutta tällä kertaa toisessa paikassa kuin aikaisemmin. Magneettikuvissa näkyi viimeksi paitsi plica-vamman, myös kierrukka-vamma, mikä saattoi olla vanha. Tämä alkoi nyt myös sattua, todennäköisesti johtuen siitä, että olen rasittanut jalkaa eri tavalla kuin normaalisti, kun olen yrittänyt kipeällä jalalla juosta. Päätin kuitenkin mennä leikkaukseen, kun sekä polven sisä- että ulkosyrjällä sattui.

Viime viikon keskiviikkona kävin tähystysleikkauksessa Turun Mehiläisessä. Sisäpuolen nivelpussi, eli plica, poistettiin ja ulkokierrukka siistittiin. Leikkaus meni käsittääkseni hyvin ja polvi liikkuu tällä hetkellä joka päivä vähän paremmin. Kävelen vielä muutaman päivän keppien kanssa, noin viikon kuluttua saan pyöräillä kevyesti ja noin viiden viikon kuluttua saan taas kokeilla juoksua. Tämä siis aikatauluni tällä hetkellä.

Lopuksi vielä lainaus Edgars Bertuksilta (http://bertuks.com/life-remains-a/). Hyvin sanottu. Sama fiilis täällä.

"…but I have this common feeling you all know. Like when you have packed for a trip, you close the door, but you know that something is missing. You don’t know what exactly, but you know that there is…I have it too…only difference is that I know exactly what is missing, but I am left with no doors to get back in to take it with me. Which (witch??) is all good, cause now I have to search for it somewhere else and I have one year for that!"

_______
Porren