Tahroja paperilla

Tulipas blogin päivittämisen kanssa pitkä tauko. Leikkauksen jälkeen halusin vähän nollata tilanteen ja miettiä vähän muutakin kuin urheilua, mutta tarkoituksena oli kuitenkin palata vähän aikaisemmin kuin vasta nyt. Joka tapauksessa olen nyt vaihtanut sivua, otan suuntaa seuraavaa kautta kohti ja yritän tästä lähtien myös kertoa tunnelmasta täällä blogilla.

Ei tule varmaan yllätyksenä, jos totean että viime kausi meni plörinäksi. Jälkikäteen huomaan, että kävin viime syksyllä ja alkutalvella ehkä pikkasen liian kuumana tehotreenien suhteen ja saattaa olla että kunto nousi esiin pikkasen liian aikaisin, mutta siitä huolimatta kausi meni vahvasti alakanttiin kevään lähtökohtiin peilattuna. Olin asettanut itselleni kovia tavoitteita kauteen, mutta en ollut lähelläkään saavuttaa niitä. Suurin syy siihen on tietenkin polvivamma ja sen aiheuttama kipu, ärsytys ja epätoivo. Mutta kaikki nuo ovat enää vain muistoja. Mennyttä. Tahroja paperilla. Nyt keskityn seuraavaan kauteen ja siihen, mitä voin tehdä sen eteen.

Tavallaan teki hyvää, että sain kesällä vähän taukoa urheilusta, kun kuntoutin polveani leikkauksen jälkeen. Katsoin pyöräilyä jalka korkealla, suoritin työharjoittelujakson Vaasassa, menimme Lauran kanssa naimisiin ja pian pystyin jo ottamaan juoksuaskeleita taas. Aloitin varovaisesti, mutta nautin jokaisesta askeleesta. Pian uskalsin jo lähteä maaston puolelle ja ehdin vielä juoksemaan muutaman kisan. Reippaalla asenteella suunnistin melko hyvin jo SM-keskarissa ja -viestissä. Sen jälkeen osallistuin maajoukkueen leirille Italiassa, mistä sain tärkeitä oppeja kohti ensi vuoden MM-kisoja. Italiassa olin myös 11:s tosi korkeatasoisessa keskarin kisassa.

Pieni porkkana mielessäni oli kuitenkin ollut Norjan erikoispitkän Blodslitet-kisan. Kaikki eteni niin hyvällä mallilla polven kanssa, että päätin muutama viikko ennen kisaa lähteä kokeilemaan kuntoani siellä. Kunto ei tietenkään vielä ollut ihan huippuluokkaa, mutta juoksu alkoi tosiaan tuntua juoksulta. Edellisenä viikonloppuna tulin 25-mannan avausosuudelta toisena vaihtoon ja se lisäsi tietty myös itseluottamusta. '

Kaiken kaikkiaan Blodslitet-reissu oli todella antoisa. Mukava autokunta Lauran, Jössen ja Asmon kanssa, vierailu Haldenissa Olavin luona ja tietenkin syvälliset keskustelut illallispöydässä Toten kanssa. Myös kisa meni ihan hyvin. Kisan viimeiselle ja pisimmälle lenkille lähtiessä näin edessäni Gussen ja Johanssonin selät, mutta en vaan saanut imettyä eroa kiinni. Metsässä en nähnyt niitä enää, mutta kolme kilometriä myöhemmin he lähtivät rastilta juuri ennen kuin tulin rastille. Siinä otin tietoisen riskin ja lähdin täyttä vauhtia ottamaan selät kiinni. Se harmittaa vieläkin, sillä juoksin seuraavan rastin ohi kun en lukenut karttaa ollenkaan ja siinä mahdollisuus kärkikolmikkoon meni menojaan. Lopussa kuitenkin Anders väsähti ja pääsin maaliin neljäntenä. Voittajalle Olaville kukaan ei mahtanut mitään tällä kertaa.

Tämän jälkeen olen sitten alkanut harjoittelun kohti ensi vuotta. Polvi on kestänyt hyvin ja olen jo päässyt melko hyvään vauhtiin treenien kanssa. Syksyllä olen ollut töissä sijaisena Turun Suunnistajien nuorten valmennuspäällikkönä, mutta työ loppuu joulukuun alkuun. On ollut todella mukavaa tehdä työtä nuorten kanssa. Seuraava seikkailu on minun ja Lauran häämatka Gambiaan. Lähdemme juolukuun kolmantenatoista päivänä ja olemme siellä kaksi viikkoa. Siitä tulee varmasti mukava kokemus. Auf wiedersehen!

_______
Fredric

Meidän päivämme

Hääpyörä

25manna ja entiset trikoot

25manna

Selittelyä SM-viestin jälkeen