Melkein hyvää

Kolme NORT:in viidestä kilpailuista ovat nyt takana. Eilen illalla tulimme Vuokattiin, missä odotamme seuraavia kisoja. Huomenna perjantaina juostaan tavallinen sprintti Kajaanin keskustassa ja lauantaina touri huipentuu takaa-ajo-keskimatkalla Vuokatinvaaran vaativassa mastossa. Vielä ehtii tekemään hyviä suorituksia kotiyleisön edessä ja se, että kisat käydään juuri Vuokatissa on vielä jotain mitä motivoi onnistumaan ensi vuoden kotikisoja ajatellen.

Tässä vaiheessa olen tourissa sijalla 16. Parhaana suomalaisena, joo. Ilman suurempia haavereita, joo. Suunnilleen odotuksien mukaan, joo. Mutta silti en osaa olla ihan tyytyväinen. Vaikka olen hyvällä perustekemisellä pysynyt kohtuulaisesti mukana kokonaistaistelussa, on tullut tehtyä joku ratkaiseva virhe jokaisessa finaalistartissa. Virheitä ei koskaan saisi hyväksyä, mutta nämät virheet harmittaa erityisen paljon sen takia että niitä olisi niin helposti voinut jättää tekemättä jos edes vähän tarkkuutta olisi ollut mukana.

Lauantaina Holmenkollenissa oli juuri sellainen sprintti mikä sopii minulle. Ei mikään kikkailua, fyysinen rata ja vaihteleva alusta. Aamupäivän karsinta jossa olin kahdeksas tuntui melkein yllättävän helpolta ja antoi uskoa omaan tekemiseen finaalia varten. Siellä olin sitten pitkään tekemässä ehkä elämäni paras sprinttisuoritus ja kolme rastia ennen maalia taistelin tiukasti sijoista 3-5.

Mutta sitä en tietenkään tajunnut juoksun aikana. Kun tulin kolmannelle viimeiselle rastille olisi vaan ollut yksi helppo rasti ja sitten viimeinen rasti maalialueella jäljellä. Siellä vilkaisin sitten aivan liian nopeasti karttaa ja luulin että olin äsken leimannut toiseksi viimeisellä rastilla. Sitten ei muuta kuin kohti samaa taloa missä juostiin ohi jo karsinnalla. Onneksi huomasin kuitenkin virheeni, enkä jatkanut maaliin saakka, mutta ratkaiseva virhe oli jo tehty. Piti vaan nuivasti kiivetä ylös siellä missä olin jo kerran juossut alas, leimata toisella viimeisellä rastilla ja sitten juosta alas taas. Loppusijoitus oli sen jälkeen vasta 12. Voin kertoa että harvoin olen ollut näin vihainen maalissa kuin silloin. Harmitti ihan älyttömästi. Mutta metsässä on vaan pakko keskittyä loppuun saakka ja sitä en tehnyt tänään.

Sunnuntain keskimatkalla juoksin oikeastaan ihan hyvin vaikka olin vasta 21:s. Se, mikä siellä tuli tehtyä väärin oli pitkän välin reitinvalinta. Luulin säästäväni nousumetrejä, mutta loppujen lopuksi nousin enemmän kuin olisi ollut pakko. Siellä hävisin yli puoli minuuttia, mikä on tällaisessa kisassa paljon. Sen lisäksi suunnistin yksinkertaisesti liian hitaasti varsinkin alun vaikealla alueella ja hävisin siellä vähän aikaa koko ajan vaikka en tehnyt varsinaisia virheitä.

Tiistain pudotussprintti Göteborgissa alkoi lupaavasti kun pääsin hyvällä juoksulla karsinnasta jatkoon sijalta 15. Myös semifinaali alkoi hyvin. Juoksin taktiikan mukaan ja passailin joukon keskellä. Vauhti ei mielestäni ollut mahdottoman kova. Mutta metsämäellä alkoi sitten hajonnat ja siinä pilasin kisani. Kaikista tyhmin juttu oli se, että tiesin tarkalleen että hajontaa tulee olemaan ja missä se oli. Siinä olisi vaan pitänyt itse lukea karttaa ja mennä omalle rastille, mutta nyt katsoin enemmän muiden selkiä kuin omaa karttaa.

Tilanne oli aika koominen. Lundanes ja Bergman veti suoraan heidän rastille, mutta kaikki muut juoksivat edestakaisin kuin kanoja ilman päitä etsimässä sitä rastia mikä minulla oli. Tiesin että olimme liian paljon oikealla, mutta en tiennyt tarkalleen missä olimme. Leanderssonin johdolla se kuitenkin löytyi, mutta sen jälkeen oli jo liian myöhäistä. Tein kuitenkin mitä pystyin ja olin maalissa kolmantena, mutta aika ei riittänyt finaaliin asti. Oli kyllä hyvät jalat, joten harmitti että en päässyt mukaan kunnolla taistelemaan finaalipaikasta.

Hienoja maisemia Holmenkollenin karanteenista

Myös Kollenin karanteenista

________

Fredric