torsdag 20 september 2012

Ohimenokausi

Rankan NORT:tourin ja SM-viikonlopun jälkeen tuntuu hyvältä tehdä jotain muuta kuin kilpailla vähäksi aikaa. Ikävä totuus NORT-kisojen jälkeisenä viikkona oli että kroppa oli sen verran väsynyt että ei ottanut kovia reenejä vastaan ja jouduin keskittymään palautumiseen. Tuntui aika turhalta olla paikalla Vuokatissa lepäämässä kun olisi voinut tehdä hyviä reenejä ensi vuoden MM-kisoihin, mutta tällä kertaa piti vaan niellä ylpeyteni ja levätä. NORT:issa tunsin itseni Formula-autoksi joka ajaa nopeita kierroksia kun auto on kevyt. Mutta kisojen jälkeen bensa loppui.

Totuus oli vielä se, etten edes viikonloppuna ollut täysin palautunut. Ei fyysisesti eikä psyykkisesti. Lauantaina keskimatkan karsinnassa jaksoin kuitenkin keskittyä suunnistukseen ja tein hyvän juoksun. Mutta finaalissa suunnilleen kaikki meni pieleen. Juoksu oli raskasta, mutta suurin ongelma oli etten yhtään jaksanut keskittyä kartan lukemiseen. Ja tässä maastossa se oli aika huono taktiikka. Alussa pummasin melkein joka toinen rasti ja kun vielä tein tosi ison virheen radan keskiosalla päätin heittää pyyhkeen kehään. Tänään ei vaan huvittanut suunnistaa ja päätin että on parempi keskittyä sunnuntain viestiin.

Viestissä yritin sitten ryhdistäytyä kun joukkuekaverit Teemu, Kim ja Markus tekivät niin hyvää työtä että pääsin ankkuriosuudelle toisella sijalla. Takaa-ajoryhmä sai minut kiinni jo ykköselle kun tein pieneen virheen, mutta sen jälkeen juoksin ihan yksin kun toteutin kakkosen pitkän välin vähän paremmin kuin muut. Ei todellakaan ollut mikään tykkijuoksu, mutta pakotin itseni lukemaan karttaa sen verran että en tehnyt isompia virheitä. Thierry tuli mutta hävisi heti kun tein huonomman reitinvalinnan kuin hän.

Vasta yleisörastilla huomasin että Jammu oli heti perässä. Ehdin vielä tekemään yhden huonon reitinvalinnan sekä kaksi pientä rastinottovirhettä, mutta onneksi takaa-ajajatkin tekivät pieniä virheitä. Meinasi tulle kiire kun Jammun kanssa tulimme yhtä aikaa polun risteykseen kaksisataa metriä ennen viimeistä rastia, mutta pistin kaikki peliin ja pystyin pelastamaan pronssimitalin meille. Siitä saamme olla tyytyväisiä, joten viikko loppui kuitenkin hyvällä tavalla.

Nyt pidän lepoa ja yritän ajatella jotain muuta kuin urheilua. Sitä paitsi flunssa iski tiistaina ja pakottaa lepäämään. Vielä on muutama kisa jäljellä, mutta en panosta niihin niin vakavasti. Nyt ensin muutama viikko kevyttä treeniä ja sitten harjoittelu ensi vuoteen alkaa. Sitä odotan innolla.

Lopuksi muutama kuva SM-viestistä. Kuvat: Paimion Rasti.

______
Fredric





1 kommentar:

  1. Just det, mutta hienoa olla Suomen paras ja Suomen parhaassa seurassa;:)

    SvaraRadera