lördag 18 maj 2013

Omstart!

Minun osalta kausi ei todellakaan kaynnistänyt suunnitelmien mukaan. Pahoittelen, etten ole kirjoittanut tähän mitään uutisia viime aikoina. Ei ole oikein huvittanut. Pääsiäisleirin jälkeen oikea akilles oli vielä kipeä, joten tein nopean päätöksen lähteä Funäsdaleniin hiihtämään viikoksi. Se oli hyvä päätös, sillä sain hyvän treeniviikon tehtyä ja palattuani kotiin akilles oli kunnossa. Sen jälkeen alkoi toki negatiivinen kierre, jossa uusia esteitä on syntynyt jatkuvasti.

Olen ollut kahdesti flunssainen. Olen ollut muuten erittäin väsynyt. Vaikka olen nukkunut kunnolla, olen ollut väsynyt koko päivän, ja päiväunilta on ollut vaikeaa herätä. Rauhalliset treenit ovat välillä sujuneet hyvin, mutta kovemmissa treeneissä ja kisoissa viimeinen vaihde on puuttunut. Talven agressiivinen ote juoksussa on hävinnyt. Sen lisäksi putosin treenissä  kivenkoloon, jonka seurauksena oikean polven limapussi tulehtui. Ei mene ihan suunnitelmien mukaan, siis.

Tunnen siis, että jotain kropassa on väärin. Vastustuskyky on alhainen. Hemoglobiini on matalempi kuin normaalisti. Väsyttää. Rentous on kadonnut. Halu ja ilo tehdä asioita puuttuu. Ei huvita tehdä koulutyötä. Ei huvita nähdä ihmisiä. Ei huvita edes treenata, kun tietää että jotain puuttuu. Lääkärillä olen käynyt jatkuvasti, mutta mitään isompaa virhettä ei löydy. Tiedän, että kunto vielä löytyy sieltä jostain, mutta en saa sitä esiin juuri nyt.

10milan jälkeen polveni oli romahduskunnossa tulehtuneen limapussin takia. Siihen pistettiin kortisoni-piikin ja  olen joutunut kuntouttamaan sitä siitä asti. Polvi on parantanut päivä päivältä sen jälkeen, mutta vähän hitaammin kuin olisin toivonut. Nyt se alkaa toki olla kunnossa taas, mutta vielä väsyttää ja vieläkään ei kulje. Tämän viikon torstaina palaverissa Markuksen kanssa päätin ottaa tilanteen haltuun. Negatiivinen kierre pitää katkaista ja sen sijaan aloittaa positiivinen sellainen. Enää en halua lyödä päätä seinään yrittämällä väkisin, vaan haluan tehdä asioita joissa voin onnistua. Vielä en aio heittää pyyhettä kehään.

Tämän takia en lähtenyt SM-sprinttiin, enkä myöskään lähde ensi viikon maajoukkueleirille. Otan pienen tauon harjoittelun kanssa. Alan harjoittelemaan taas, kun tuntuu mukavalta lähteä lenkille. Yritän nauttia elämästä muulla tavoin kuin urheilemalla. Uskon, että tämä on paras lääke tällä hetkellä. Jo muutaman päivän jälkeen on ainakin parempi mieli. Olen nauttinut kesäisestä säästä, Ruissalon hienoista maisemista ja Turun linnan tunnelmasta. Toivon, että myös kroppa palautuu ja että pääsen kohta treenaamaan taas. Kyllä tästä vielä noustaan.

______
Fredric


2 kommentarer:

  1. Kuulostaa tosi tutulta (paitsi polvivaiva). Tiomilan jälkeen oli heikko olo ja niin edelleen. Viikon täyslepo kuitenkin auttoi ja viikonloppuna alkoi jo kulkea. Kyllä se siitä, tsemppiä!

    SvaraRadera