På språng i Spanien

Det börjar vara ett tag sedan jag uttryckte mig här på det språk jag rimligtvis borde behärska bäst, eller på svenska. För en gångs skull kan jag ju därför göra det nu. De senaste två och en halv veckorna har jag hållit hus i spanska Punta Umbria vid landslagets träningscenter. Det är inspirerande att kunna köra för fullt igen, utan att behöva bekymra sig för några skavanker. Även om en viss hemlängtan ibland gör sig påmind, trivs jag verkligen med att till fullo få koncentrera sig på idrottarlivet här.

Träningen har gått enligt planerna och hittills har kroppen klarat av belastningen väl. I morgon ger vi oss av till Turkiet och Kemer, där vi springer världscup nästa helg. Efter det åker jag hem till Åbo den 3.3 för ett efterlängtat återseende med alla nära och kära. Framförallt med min allra käraste fru, som precis fått sina magisterpapper hemskickade med posten och som nu kan titulera sig jurist. Fram tills dess ska jag försöka koncentrera mig på att göra så bra ifrån mig som möjligt på världscupen nästa helg. Den största utmaningen kommer att vara att få tekniken att stämma. Om det lyckas, borde en plats bland de tio främsta inte alls vara långt borta.

Löpningen har nämligen börjat kännas nästan överraskande bra här i Spanien. Överraskande med tanke på att jag hittills försökt hålla igen lite på de hårdare träningarna och köra på med ordentlig grundträning för att locka fram toppformen först lite senare på våren. Efter en lugnare period denna vecka tror jag dock att jag kommer att vara fysiskt i relativt bra slag redan nu på helgens världscup. Förra veckoslutet grovjobbade jag och sprang fyra tävlingar på tre dagar under Andalucia o-meeting, varav två i tävlingsfart. Från de tävlingarna fick jag ut en hel del positivt, men på lördagens båda WRE-starter gjorde jag ett avgörande misstag. Får jag bara bukt med sådana dumheter, så börjar det så småningom se rätt ljust ut.

Resultat från Andalucia o-meeting finns på: http://www.aom2014.com/

Och om någon inte hittat till min nya träningsdagbok, finns den numera här: http://www.mysport.fi/mysport/hpk/index.php/view/week/Porren/9/2014

_______
Fredric

Medel

Sprint

Lång

GBG on osoitteeni tänä keväänä!

De e gött!

Moro! Huomasin, että en ole maininnut mitään tämän kevään suunnitelmista, jos jotakuta kiinnostaisi tietää. Olen opiskelu-vaihdossa Göteborgissa 5 kuukautta, eli kesäkuuhun asti. Saavuin tänne kaksi viikkoa sitten ja ensivaikutelma kaupungista on todella hyvä! Asun aika kaukana koulusta ja keskustasta, mutta olosuhteet harjoittelemiseen ovat mainiot ja lisäksi asun kartalla. Olen vielä vähän rajoittunut leikkauksen jälkeen, sillä olen nyt vasta aloittanut kevyttä juoksuharjoittelua.

Kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, joten ei sinänsä ole mihinkään kiire. Juoksutakoa tuli meilkein kolme kuukautta, mikä on paljon jos vertaa vaikka SP:hen joka on vetänyt useita sadan kilsan viikkoja jo, vaikka hän kävi vain kaksi viikkoa aikasemmin leikkauksessa. Se on ehkä ollut vaikeinta ymmärtää, miksi minun osaltani piti pitää niin pitkä tauko. Mutta ajattelin kuitenkin, että annan ammattilaisten tehdä työnsä ja seuraan heidän ohjeitaan. Tällä viikolla oli esimmäinen viikko leikkauksen jälkeen, kun minulle oli tehty päivittäinen harjoitteluohjelma ja pystyin sitä seuraamaan. Aika maltillisesti aloitettiin, ja pääosin hiihtäen yritetään kehittää tämän hetken kuntoa, mikä ei pitäisi olla vaikeeta, koska se on aika huonolla tasolla.

Harjoitusviikkoon mahtui myös kaksi suunnistustreeniä IFK:n kanssa. Treenit tehtiin pimeässä ja minun kohdallani piti vielä tyytyä kävelyvauhtiin, koska saan vasta helmikuun lopussa aloittaa metsässä juoksua. Toinen treeneistä oli niin vaikea, että en olisi varmaan pystynyt menemään paljon kovempaa, vaikka olisi ollut juoksulupa. :) Göteborg ei ole tunnetusti mikään hiihtoparatiisi, mutta 20 kilometrin ajomatkan päässä on hyvä tykkilatu, missä olen käynyt tekemässä pari pitkää harjoitusta.

On kyllä mukavaa päästä rutiineihin kiinni ja aloittaa projekti 2014, vaikka olenkin vähän myöhässä. Tästä viikosta on hyvä lähteä rakentamaan kuntoa ja etenkin suunnistustaitoa tätä kautta varten!  

Keli oli paskin mahdollinen, mutta silti hymyilytti

Turussa taas

Kuukausi meni nopeasti, kun kävimme reissaamassa sekä lähellä että kaukana, mutta nyt olemme taas kotona Turussa. Gambian jälkeen teimme matkan Ruotsin Bruksvallarnaan, missä oli hieman erilainen tunnelma kuin Afrikassa. Hiihtoladut olivat hyvässä kunnossa ja maisemat upeita. Menomatkalla ehdimme kyllä epäillä, että onkohan tosiaan paikan päällä yhtään lunta, kun vielä 100 kilometriä ennen sitä ei ollut yhtään. Mutta jostain syystä Funäsdalenin laaksossa sataa aina lunta vaikkei muualla sataisi ja tälläkin kertaa luntaa oli noin 80 senttiä.

Niin kuin aina hiihtoleirillä, treenitunteja tuli tällä viikolla ihan kiitettävästi. En ollut tällä kertaa kuitenkaan aivan mahdottoman väsynyt leirin lopussa, mikä varmaan on hyvä asia. Kelit olivat hyvät ja ei haitannut, että luisto oli välillä aika huono lumisateessa. Tämän jälkeen pysyn muutaman viikon Suomessa. Pienen tauon jälkeen yritän taas saada vähän koulujuttuja tehtyä ja yritän muuten nauttia Suomen talvesta. Hienoja maisemia löytyy täälläkin talvisin. Lopuksi muutama kuva ruotsin reissulta, kuvaajana Jon Lammila ja kuvauspaikkana Mittåkläppenin huippu.

______
Fredric

Marathon man and sports lady back home

Myöhäiset joulutervehdykset ja hyvää uutta vuotta teille kaikille! Olen takaisin Pohjolan kylmässä tuulessa taas hienon häämatkan jälkeen. Tulimme Lauran kanssa kotiin Gambiasta viime lauantai-aamuna ja Suomessa odotti lumettomia ja pimeitä, mutta myös ihanan tuttuja ja kotoisia maisemia Turussa. Emme kuitenkaan viihdy kauan lumettomassa maisemissa, sillä jo tänään perjantai-iltana lähdemme viikoksi hiihtämään Ruotsin Funäsdaleniin.

Matkakohteena Gambia oli aika erilainen kuin mikään muu paikka, missä olen aikaisemmin käynyt. Meille suomalaisille oli pieni shokki kun puolet kadulla olevista ihmisistä huutaa perääsi heti, kun astut hotellipihan ulkopuolelle. Jos ei muuta, niin "EEY, MARATHON MAN" kuuluu joka kulmalta. Joidenkin mielestä tämä paikallisten niin sanottu ystävällisyys on suloinen tapa pitää huolta ulkomaalaisista. Gambiaa kutsutaankin ”The smiling coast of Africa:ksi”. Mutta meidän mielestä paikka sinänsä oli tosiaan mielenkiintoisempi kuin kaikki uudet ihmiset jotka väkisin halusivat olla kaikkien ystäviä.

Totuus on, että Gambia on todella köyhä maa. Työttömyys on todella korkea ja maassa ei periaatessa löydy hyödyllisiä luonnonvarjoa ollenkaan. Sen takia ihmiset hengaavat hotellialueiden lähellä ja heti kun turisti ilmestyy, halutaan toimia paikallisena oppaana ja kertoa kaikkea mielenkiintoista hänelle. Jälkeenpäin halutaan myös rahaa tästä ystävällisyydestä. Kun kävin lenkkeillä, huomasin nopeasti, että on paljon rauhallisempaa juosta niillä slummi-alueilla, missä paikalliset itse asuivat. Siellä kaikki moikkaavat iloisesti, mutta kukaan ei väkisin halua tunkeutua mukaan.

Itse maa oli toisaalta todella mielenkiintoinen paikka. Käytiin markkinoilla, museoissa, erilaisissa luonnonpuistoissa ja lenkkien kautta saimme hyvän kuvan lähialueen kaupungista, mikä on Gambian isoin kaupunki. Vietimme myös aika paljon aikaa rannalla nauttimassa elämästä tekemättä sen ihmellisempiä aktiviteettejä. Oli ihanaa nähdä, kuinka niin moni paikallinen osasi olla iloinen köyhyydestä huolimatta. Matkan jälkeen pystyy ehkä eri tavalla arvostamaan kaikkea, mitä meillä on kotona Suomessa ja olemaan tyytyväinen siihen. Se oli hyvä opetus reissulta.

Myös treenit sujuivat hyvin Afrikan mantereella. Kuumaa oli, kun lämpömittari näytti joka päivä noin 30 astetta, mutta aamulla ja illalla pystyi kyllä juoksemaan. Ilma oli kuitenkin suhteellisen kuiva, mikä oli hyvä. Juoksu alkaa tuntua aika helpolta taas ja silloin treeni maistuu. Tammikuussa yritän kuitenkin myös hiihtää jonkun verran varmistaakseni, että jalat kestävät tällä kertaa. Funäsdalenin leirin jälkeen olen koko tammikuun Turussa ja vasta helmikuun alussa lähden seuraavalle etelän leirille maajoukkueen leirikeskukseen Espanjaan. Mukavaa olla kotona myös talvella. Toivottavasti vaan tulisi vähän lunta, että täälläkin pystyisi hiihtämään.

Crocodile Dundee:s

Tavallinen katu

Viidakkoa Abukon luonnonpuistossa

Mangrove-metsää

Mamma matkalla töihin

Happy Couples! (Paikallisten suosikkilause)

Varo häntääsi!

_______
Fredric

Tahroja paperilla

Tulipas blogin päivittämisen kanssa pitkä tauko. Leikkauksen jälkeen halusin vähän nollata tilanteen ja miettiä vähän muutakin kuin urheilua, mutta tarkoituksena oli kuitenkin palata vähän aikaisemmin kuin vasta nyt. Joka tapauksessa olen nyt vaihtanut sivua, otan suuntaa seuraavaa kautta kohti ja yritän tästä lähtien myös kertoa tunnelmasta täällä blogilla.

Ei tule varmaan yllätyksenä, jos totean että viime kausi meni plörinäksi. Jälkikäteen huomaan, että kävin viime syksyllä ja alkutalvella ehkä pikkasen liian kuumana tehotreenien suhteen ja saattaa olla että kunto nousi esiin pikkasen liian aikaisin, mutta siitä huolimatta kausi meni vahvasti alakanttiin kevään lähtökohtiin peilattuna. Olin asettanut itselleni kovia tavoitteita kauteen, mutta en ollut lähelläkään saavuttaa niitä. Suurin syy siihen on tietenkin polvivamma ja sen aiheuttama kipu, ärsytys ja epätoivo. Mutta kaikki nuo ovat enää vain muistoja. Mennyttä. Tahroja paperilla. Nyt keskityn seuraavaan kauteen ja siihen, mitä voin tehdä sen eteen.

Tavallaan teki hyvää, että sain kesällä vähän taukoa urheilusta, kun kuntoutin polveani leikkauksen jälkeen. Katsoin pyöräilyä jalka korkealla, suoritin työharjoittelujakson Vaasassa, menimme Lauran kanssa naimisiin ja pian pystyin jo ottamaan juoksuaskeleita taas. Aloitin varovaisesti, mutta nautin jokaisesta askeleesta. Pian uskalsin jo lähteä maaston puolelle ja ehdin vielä juoksemaan muutaman kisan. Reippaalla asenteella suunnistin melko hyvin jo SM-keskarissa ja -viestissä. Sen jälkeen osallistuin maajoukkueen leirille Italiassa, mistä sain tärkeitä oppeja kohti ensi vuoden MM-kisoja. Italiassa olin myös 11:s tosi korkeatasoisessa keskarin kisassa.

Pieni porkkana mielessäni oli kuitenkin ollut Norjan erikoispitkän Blodslitet-kisan. Kaikki eteni niin hyvällä mallilla polven kanssa, että päätin muutama viikko ennen kisaa lähteä kokeilemaan kuntoani siellä. Kunto ei tietenkään vielä ollut ihan huippuluokkaa, mutta juoksu alkoi tosiaan tuntua juoksulta. Edellisenä viikonloppuna tulin 25-mannan avausosuudelta toisena vaihtoon ja se lisäsi tietty myös itseluottamusta. '

Kaiken kaikkiaan Blodslitet-reissu oli todella antoisa. Mukava autokunta Lauran, Jössen ja Asmon kanssa, vierailu Haldenissa Olavin luona ja tietenkin syvälliset keskustelut illallispöydässä Toten kanssa. Myös kisa meni ihan hyvin. Kisan viimeiselle ja pisimmälle lenkille lähtiessä näin edessäni Gussen ja Johanssonin selät, mutta en vaan saanut imettyä eroa kiinni. Metsässä en nähnyt niitä enää, mutta kolme kilometriä myöhemmin he lähtivät rastilta juuri ennen kuin tulin rastille. Siinä otin tietoisen riskin ja lähdin täyttä vauhtia ottamaan selät kiinni. Se harmittaa vieläkin, sillä juoksin seuraavan rastin ohi kun en lukenut karttaa ollenkaan ja siinä mahdollisuus kärkikolmikkoon meni menojaan. Lopussa kuitenkin Anders väsähti ja pääsin maaliin neljäntenä. Voittajalle Olaville kukaan ei mahtanut mitään tällä kertaa.

Tämän jälkeen olen sitten alkanut harjoittelun kohti ensi vuotta. Polvi on kestänyt hyvin ja olen jo päässyt melko hyvään vauhtiin treenien kanssa. Syksyllä olen ollut töissä sijaisena Turun Suunnistajien nuorten valmennuspäällikkönä, mutta työ loppuu joulukuun alkuun. On ollut todella mukavaa tehdä työtä nuorten kanssa. Seuraava seikkailu on minun ja Lauran häämatka Gambiaan. Lähdemme juolukuun kolmantenatoista päivänä ja olemme siellä kaksi viikkoa. Siitä tulee varmasti mukava kokemus. Auf wiedersehen!

_______
Fredric

Meidän päivämme

Hääpyörä

25manna ja entiset trikoot

25manna

Selittelyä SM-viestin jälkeen

Radiohiljaisuuden rikkominen ja kauden selitykset

Terve pitkästä aikaa!

Pinnallinen kausianalyysi seuraavaksi. Kausi alkoi ihan lupaavasti Portugalissa, missä onnistuin juoksemaan hyvin kahdessa kisassa. Harjoittelupuolella meni myös tosi mukavasti koko talven. Odototukset olivat korkealla ennen ekoja kisoja Suomessa. Ensimmäinen kisa, Espoon sprintti, ei mennyt kovin hyvin ja päättyi hylkäykseen. Vauhti oli hyvä ja suunnistinkin ihan hyvin, mutta lopussa pää petti ja löysin itseäni kielletyltä alueelta. Finnspringissä sain mielestä aika hyvän juoksun aikaiseksi, aluksi ilman apuja ja lopussa pääsin katsomaan kisan kärkivauhtiakin. Kevään päätavoite, yhdessä 10-milan kanssa oli SM-ep. Erikoispitkä meni aluksi hyvin, kunnes jalka nyrhjähti viimeisen varvauksen jälkeen.

SM-erikoispitkän jälkeen tuli huono jakso, ensiksi piti antaa nilkan olla rauhassa viikon. Sen jälkeen jalkapohja kipeytyi ja se oli oikeastaan kipeä lokakuuhun asti. Jalkapohja häiritsi harjoittelua koko kesäkuun, enkä juossut kuin 100 km yhteensä. Jukolassa pystyin kuitenkin tekemään ihan hyvän perusjuoksun. Heinäkuussa harjoittelin normaalisti ja kunto alkoi nousemaan pikkuhiljaa. Kaikki juoksutreenit tein pehmeällä alustalla.

Ensimmäinen kisa "syyskaudella" oli E-games. Olin luottavainen omaan kuntoon, mutta suunnistuksellisesti kisa alkoi huonosti, ja jatkuikin huonon alun jälkeen vielä huonommin. Olin todella pettynyt omaan suoritukseen, eikä ajatus, että yksi kauden pääkisoista (SM-pitkä) on ensi viikonloppuna auttanut. Kävin viikolla kalassa hyvällä menestyksellä ja itseluottamus nousi (ahvenet on edelleen pakkasessa, niin paljon niitä tuli :)). Karsinnassa tein hyvän ja todella rauhallisen suorituksen. Finaalissa yritin ehkä liikaa tai jotain. Alku meni huonosti ja Suna sai kiinni. Juostiin hyvin yhdessä, mutta lopussa tuli iso virhe + vielä isompi kierto viimeisellä pitkällä välillä. Ehdotin Sunalle, että kierretään tietä ptikin, mutta ei olisi kannattanut.

SM-keskimatkalle lähdin hyvällä mielellä, harjoitukset olivat menneet hyvin ja kunto tuntui jopa paremmalta kuin pitkällä. Karsinta meni todella hyvin, ja sanoisin, että se on paras suoritukseni tähän asti. Homma oli hanskassa koko ajan. Finaalissa suoritus oli sitten täysin erilainen. Ykköselle menin hyvin, mutta kakkoselle tuli iso virhe. Föhr sai selkäni näkyviin ja seurasi minua sakkokierrokselle kolmoselle. Kisa oli pilattu ja lataus viestiin alkoi jo metsässä.

Viesti meni hyvin, vältettiin isoista virheistä. Oma suoritus oli myös mielestäni hyvä. Muutama pieni virhe mahtui matkaan, mutta kokonaisuudessa suoritus oli hyvä. Jossain kohtaa vedin jopa meidän letka, mikä on  ollut aika harvinaista tähän asti :). SM-viestistä lähdin Posiolle kalaan, se oli kylmä reissu. Tulin kipeäksi kotimatkalla Posiolta ja SM-yön karsinnassa oli todella vaisut jalat ja vähän kipeä olo. Karisuduin ja se oli hyvä, en olisi pystynyt juoksemaan finaalissa kuitenkaan.

Mannassa juoksin huonosti, pääsin kokeilemaan kansanvälistä vauhtia, kun Gusse lähti samaan aikaa putkiosuudelle. Vauhti oli vähän liian kovaa minulle, enkä jaksanut peesata kun 15 minuuuttia. Sen jälkeen olin aivan hapoilla ja mieli oli huono kun en jaksanut peesata, seurauksena yksi iso virhe. Halikossa pääsin taas tänä vuonnakin taistelemaan kärkisijoista. Alussa suunnistin huonosti ja aloin jo katsella taaksepäin. Skarppasin virheiden jälkeen ja tulin lopun mallikkaasti.

Sekalaisia tarinoita tuli tässä tekstissä, mutta jos vedän kauden ala 2013 yhteen lyhyesti, niin voin sanoa, että tuloksellisesti jäin tavoitteista. Fyysisellä puolella olen kuitenkin kehittynyt ja testitulokset ovat olleet paljon parempia kuin esim. viime vuonna. Ensi vuoden haaste (oli se jo tänä vuonnakin) on kehittää taitopuoltani. Tällä hetkellä se pettää sillä tavalla, että en voi olla tyytyväinen. Toinen haaste on pysyä ehjänä. Jos on pakko olla loukkaantunu,t niin ne loukkaantumiset voisi tulla aikasemmim vuodella, eikä toukokuussa :)

Nyt onkin hyvin aikaa miettiä ja suunnitella ensi vuoden kuviot, kun jalka on paketissa. Kävin leikkaamassa nilkani viime viikolla ja toivon, että se olisi vähän luotettavampi ensi vuonna. Nilkka oli aika huonossa kunnossa koko kauden ja luulen että tämä päätös oli hyvä. Fiilis on hyvä, eikä ole kiirettä mihinkään. :) Ja nyt on myös aika bloggaamiseen ja koulunkäyntiin ennen kuin harjoitukset lähtee todenteolla käyntiin joulun jälkeen.

Kuivannonkymppi viime viikolla

Halikko

halikko

SM-viesti

SM-pitkä kars.

SM-viesti

Kakkoselle.

--Daniels

SM-leiri

Moro!

Tällä hetkellä istun mökissä Iso-Syötteen seudulla. Ohjelmassa on SM-leiri viikonlopun yli. Olen täällä hyvässä seurassa, koska olen nimittäin itseni kanssa :) Lähdin onneksi Pietarsaaresta niin tänne ei ollut kuin neljän tunnin ajomatka. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen täälläpäin suunnistamassa vaikka matka on "lyhyt" Pietarsaaresta. Maastot ovat mielestäni mainiot ja pidän siitä että yhden treenin voi juosta maastossa missä vauhti on 5 min/km ja toisen treenin maastossa missä just ja just pääsee alle 7 min/km.

Olen päässyt harjoittelemaan ihan hyvin KRV:n jälkeen. Jalat ovat vielä vähän puolikuntoiset, mutta yritän kuunnella kroppaani ja harjoitella niin paljon kuin on mahdollista ilman että uusia loukkaantumisia tulevat. Kaikki treenit teen maaston puolella, joko poluilla tai sitten maastossa, koska tällä hetkellä tuntuu siltä että jalat eivät kestä iskua. Olen myös juossut yhden kisan KRV:n jälkeen, Vaasassa merenkurun rastipäivillä. Kisa meni huonosti kun ajatus oli hidas ja jalat liian nopeat.

Ensi viikonloppuna lähdetään Paimion Rastin kanssa katsomaan Norjaan. Siellä juostaan perjantaina ja lauantaina Night-hawk viestissä, missä on 8. osuutta. Kisat juostaan Oslon lähellä, mutta odotan silti paljon maastosta. Toivottavasti on hienot kisat ja vaativat radat, varsinkin fyysisesti.

Huomenna on leirin kovin harjoitus edessä siinä missä oli SM-esikisat viime vuonna. Juoksin siinä eilenkin ja maasto oli mielestäni todella vaativa, varsinkin kun juostaan alamäkeen.

-Daniels

http://www.femman.org/?tocID=1959&sprak=fin

http://nighthawk.no/

SM-esikisan rata

Leirikaveri

Nopea kangasmaasto

Mäkinen kangasmaasto

Telakalla

Olen tunneihminen. Urheilu tarkoittaa minulle suuria tunteita. Voiton hetkellä tuntuu kuin koko maailma hymyilisi minulle, pettymyksen aikana tuntuu kuin maailmani katoaisi. Pystyin jotenkin kääntämään sivua MM-katsastusten jälkeen ja kävin paikan päällä seuraamassa isojen poikien leikkiä Vuokatissa. Kiitos kaikille teille, jotka muistutitte minua siitä, etten ole ihmisenä yhtään huonompi, vaikka jouduin tällä kertaa seuraamaan kisat aidan väärällä puolella.

MM-viikko oli kokonaisuudessaan mukava kokemus. Tunnelma oli aivan loistava. Erityisesti Måren ja Jammun suoritukset, mutta miksei myös Venlan, Merjan, Anni-Majan ja Minnan juoksut lämmittivät oikeasti mieltä. Mutta täytyy myöntää, että myös ristiriitaisia ajatuksia pomppasi esiin. Olin kuitenkin aidan väärällä puolella. Leppoisalla asenteella juoksin toki itse KRV:n kisoissa, joissa olin yhteistuloksissa neljäs. Maastot olivat hienoja ja oli mukavaa juosta. Ainut miinus oli, että polvi kipeytyi päivä päivältä entistä enemmän.

Heti MM-katsastusten jälkeen uskoin, että polvi oli paranemassa. Heti seuraavan viikon aikana alkoi toki sama polvi taas sattua. Mutta tällä kertaa toisessa paikassa kuin aikaisemmin. Magneettikuvissa näkyi viimeksi paitsi plica-vamman, myös kierrukka-vamma, mikä saattoi olla vanha. Tämä alkoi nyt myös sattua, todennäköisesti johtuen siitä, että olen rasittanut jalkaa eri tavalla kuin normaalisti, kun olen yrittänyt kipeällä jalalla juosta. Päätin kuitenkin mennä leikkaukseen, kun sekä polven sisä- että ulkosyrjällä sattui.

Viime viikon keskiviikkona kävin tähystysleikkauksessa Turun Mehiläisessä. Sisäpuolen nivelpussi, eli plica, poistettiin ja ulkokierrukka siistittiin. Leikkaus meni käsittääkseni hyvin ja polvi liikkuu tällä hetkellä joka päivä vähän paremmin. Kävelen vielä muutaman päivän keppien kanssa, noin viikon kuluttua saan pyöräillä kevyesti ja noin viiden viikon kuluttua saan taas kokeilla juoksua. Tämä siis aikatauluni tällä hetkellä.

Lopuksi vielä lainaus Edgars Bertuksilta (http://bertuks.com/life-remains-a/). Hyvin sanottu. Sama fiilis täällä.

"…but I have this common feeling you all know. Like when you have packed for a trip, you close the door, but you know that something is missing. You don’t know what exactly, but you know that there is…I have it too…only difference is that I know exactly what is missing, but I am left with no doors to get back in to take it with me. Which (witch??) is all good, cause now I have to search for it somewhere else and I have one year for that!"

_______
Porren

MM-kisat ja KRV

Terve!

Harjoiusrintamalla on tullut melko vähän juoksukilometrejä SM-erikoispitkän jälkeen. Syy on ollut kipeä jalkapohja, tai toisin sanoen plantar fasciitis. Jukolassa pystyin juoksemaan, mutta vaihdettiin osuutta viime hetkellä ja juoskin viidennen osuuden. Oma juoksu Jukolassa oli ihan ok, viimeinen agressiivisuus puuttui ja tuli tehtyä pieniä virheitä.

Jukolan jälkeen aloitin perusharjoittelunpyörän selässä ja yritin tehdä niin hyviä harjoituksia kuin mahdollista rasittamatta jalkaani. Tavoite oli olla juoksukunnossa KRV:llä ja siellä päätavoite oli kaksi ensimmäistä  osakilpailua. Ennen KRV:ta sain tehtyä muutaman juoksuharjoituksen ja olin varma, että pystyn juoksemaan kisoissa. Itse kisat ei mennyt niin hyvin, mutta kiva, että pystyin osallistumaan.

Oli hienoa olla kannustamassa Suomen miehiä ja naisia MM-kotikisoissa. Tunnelma pesäpallostadionilla oli mahtava,  kun Måren kulta varmistui. Muutenkin oli hienot kisat, saa nähdä missä sarjassa juoksen seuraavalla keralla kun on kotikisat :)

Tästä eteenpäin nautin kesästä ja yritän samalla saada kuntoni ylös ennen syskyn kisoja, ja toivon että se tapahtuu juoksemalla. :)

-Daniels

Haaveet kaatuu

Jouduin poistumaan viikonlopun MM-katsastuksista häntä koipien välissä. Tuntui siltä, kuin olisi ollut iso leima otsassa. Petturi. Oli aika tyly automatka Ilomantsista Pohjanmaalle. Itkin Joensuuhun asti, istuin apaattisena katsomassa ikkunasta ulos Kuopioon asti ja vasta sen jälkeen olo helpottui vähän. On ollut vaikea kausi, mutta siitä huolimatta minulla on ollut ihmisiä ympärilläni, jotka ovat uskoneet minuun. Kiitos teille siitä. Kiitos ja anteeksi.

Eri taholta on viime aikoina tullut sama viesti. Kuntosi ei ole niin huono kuin itse uskot. Suurin puute on itseluottamuksessa. Sen takia olen oikeasti yrittänyt ajatella positiivisesti viime viikkojen aikana. Jostain syystä polvi alkoi paranemaan pari viikkoa sitten ja en voi väittää, että se kisoissa olisi hidastanut minua juurikaan. Keräsin positiivista energiaa ja katsastuksiin lähdettyäni uskoin todellakin, että kuntoni on riittävän hyvällä tasolla.

Sen takia pettymys iski vielä kovemmin. Sunnuntain pitkän matkan kisassa olin aivan lahna. Jostain syystä olin sinä päivänä poikkeuksellisen voimaton. Tällä hetkellä en osaa sanoa syytä siihen, eikä edes kiinnosta ottaa selvää. Nyt on joka tapauksessa liian myöhäistä. Sen verran olen ainakin oppinut tuntemaan kroppaani, että tiedän etten ole sellainen, joka pääsee huippukuntoon parissa viikossa. Jotkut saattaa päästä, mutta minä en. Tarvitsen treeniä alle, että jalkani pelaavat. En yksinkertaisesti ehtinyt sellaiseen kuntoon kuin kuvittelin ehtiväni.

Olisin todellakin halunnut päästä mukaan MM-kisoihin. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta samalla tiedän, ettei olisi ollut yhtä kivaa juosta kotikisoissa puolikuntoisena. Pitää vaan hyväksyä tilanne. Polvi on pilannut kauteni tähän asti. Pystyn toki vielä parantamaan kuntoni, jos se polvi nyt alkaisi kestämään harjoittelua. Jos minut valitaan Euromeeting-joukkueeseen, juoksen mielellään siinä. Ja onhan tässä vielä syksyllä kisoja jäljellä. Toivotan koko Suomen MM-joukkueelle onnea kisoihin. Olette kaikki ansainneet paikkanne joukkueessa. Valitettavasti en itse pysty osallistumaan juhlaan tällä kertaa.

_______
Porren

Taistelu jatkuu

Vaikean kevään jälkeen näkyy valoa tunnelissa. Kroppa tuntuu tällä hetkellä kohtuuhyvältä ja yleisvointi on parantunut. Masennusoireet hävisivät ja pystyn taas nauttimaan siitä, mitä teen. Mutta polvivammani estää minua vieläkin juoksemasta. Kävin magneettikuvauksessa ja vasta viime perjantaina sain tietää tulokset. Ongelma ei ollutkaan tulehtunut limapussi, vaan lumpion sisäsivulla olevan nivelpussin poimu. Tämä kutsutaan plicaksi ja ei sinänsä ole niin vakavaa, mutta saattaa vaatia leikkauksen. Kummaa, kuinka paljon tuhoa yksi kaatuminen voi aiheuttaa. Mutta elämä on.

Tänään kävin asiantuntijalla ja päätettiin, että yritän vielä päästä kuntoon MM-katsastuksiin, nyt kun olo muuten on ollut parempi. Sen lisäksi polvi tuntuu ainakin pikkasen paremmalta koko ajan tällä hetkellä, kun olen välttänyt sellaista, mikä sattuu. Nyt pystyn jo pyöräilemään ja tekemään muuta korvaavaa. Olen optimisti ja uskon, että pystyn myös juoksemaan pian taas. Sain tänään vielä kortisoni-piikin, nyt kun ensimmäistä kertaa oikeasti tiedettiin mistä kipu tulee ja toivotaan, että se auttaa.

Eli tähtään siihen, että juoksen ainakin jossain muodossa Jukolan viestissä ensi viikolla ja sen jälkeen MM-katsastuksissa juhannusviikonloppuna. Tiedän, että monta treeniviikkoa on nyt mennyt hukkaan, mutta toivon, että kunto löytyy vielä ruosteen alta, jos saan jalan kuntoon. Pohjaa olen ainakin rakentanut talven aikana. Jos polvi ei sittenkään parane tai jos epäonnistun katsastuksissa, marssin suoraan leikkauspöydälle ja suoritan kuuden viikon jäähyn ja palaan kehiin taas syksyllä. Eli tässä mennään tällä hetkellä.

Minusta tehtiin myös pieni juttu Svenska Yle:n urheilu-uutisiin. Saa katsoa, mut ei ole pakko :)

Juttu: http://svenska.yle.fi/artikel/2013/06/01/skada-hotar-portins-hemma-vm

Video (TV-versio): http://arenan.yle.fi/tv/1931770

Koko haastattelu: http://arenan.yle.fi/tv/1931768

________

Fredric

"Ei niinku Strömsössä"

Kevään kisat ovat ohitse ja tulokset taululla. Punaisella ympäröitynä tänä keväänä oli SM-erikoispitkä Anttolassa. Toinen tärkeä kisa oli Tiomila, missä puolet PR:n juoksijoista alisuoriutuivat, niin kuin minäkin tein. En tehnyt paljon virhettä, mutta vauhti pimeällä pitkällä yöllä oli surkea vaikealla radalla. Taito ja itseluottamus ei vaan riittänyt, eikä sopivia juniakaan ollut lähellä.

SM-erikoispitkän saldo oli kesk. Syynä oli, että sama nilkka, joka nyrjähti aika pahasti Ruotsissa, nyrjähti uudestaan vaikka käytin teippiä ja robokoppia. Kisasta oli juostu noin 13 kilometriä kun tämä sattui. Aloitin aika rauhallisesti koska respekti maastoa kohtaan oli aika suuri. Virheitä tein aika vähän ekoilla loopeilla, ehkä noin 1'40" yhteensä. Lähdin viimeiselle lenkille hyvällä energiatasolla, mutta tein heti ekalle rastille ison virheen. Sen jälkeen kiristin vauhtia ja nilkka nyrjähti saman tien. Tunne oli melko synkkä kuin kävelin kohti kisakeskusta. Onneksi se on vaan suunnsitusta.

SM-erikoispitkän jälkeen menin Pietarsaareen kalastamaan ja hiomaan meidän puuvenettämme. Se oli mukavaa vaihtelua urheiluun kun en kuitenkaan pystynyt harjoittelemaan. Kalaa tuli paljon ja veneestä tulee hyvä, joten mieli on taas huipulla :) Pääsin jo sunnuntaina tekemään kunnon juoksutreenin niin eiköhän se tästä taas. Viikonloppuna ekat suunnistustreenit tämän vuoden Jukola-maastossa.

Rairai raipatirai,

-Daniels

Omstart!

Minun osalta kausi ei todellakaan kaynnistänyt suunnitelmien mukaan. Pahoittelen, etten ole kirjoittanut tähän mitään uutisia viime aikoina. Ei ole oikein huvittanut. Pääsiäisleirin jälkeen oikea akilles oli vielä kipeä, joten tein nopean päätöksen lähteä Funäsdaleniin hiihtämään viikoksi. Se oli hyvä päätös, sillä sain hyvän treeniviikon tehtyä ja palattuani kotiin akilles oli kunnossa. Sen jälkeen alkoi toki negatiivinen kierre, jossa uusia esteitä on syntynyt jatkuvasti.

Olen ollut kahdesti flunssainen. Olen ollut muuten erittäin väsynyt. Vaikka olen nukkunut kunnolla, olen ollut väsynyt koko päivän, ja päiväunilta on ollut vaikeaa herätä. Rauhalliset treenit ovat välillä sujuneet hyvin, mutta kovemmissa treeneissä ja kisoissa viimeinen vaihde on puuttunut. Talven agressiivinen ote juoksussa on hävinnyt. Sen lisäksi putosin treenissä  kivenkoloon, jonka seurauksena oikean polven limapussi tulehtui. Ei mene ihan suunnitelmien mukaan, siis.

Tunnen siis, että jotain kropassa on väärin. Vastustuskyky on alhainen. Hemoglobiini on matalempi kuin normaalisti. Väsyttää. Rentous on kadonnut. Halu ja ilo tehdä asioita puuttuu. Ei huvita tehdä koulutyötä. Ei huvita nähdä ihmisiä. Ei huvita edes treenata, kun tietää että jotain puuttuu. Lääkärillä olen käynyt jatkuvasti, mutta mitään isompaa virhettä ei löydy. Tiedän, että kunto vielä löytyy sieltä jostain, mutta en saa sitä esiin juuri nyt.

10milan jälkeen polveni oli romahduskunnossa tulehtuneen limapussin takia. Siihen pistettiin kortisoni-piikin ja  olen joutunut kuntouttamaan sitä siitä asti. Polvi on parantanut päivä päivältä sen jälkeen, mutta vähän hitaammin kuin olisin toivonut. Nyt se alkaa toki olla kunnossa taas, mutta vielä väsyttää ja vieläkään ei kulje. Tämän viikon torstaina palaverissa Markuksen kanssa päätin ottaa tilanteen haltuun. Negatiivinen kierre pitää katkaista ja sen sijaan aloittaa positiivinen sellainen. Enää en halua lyödä päätä seinään yrittämällä väkisin, vaan haluan tehdä asioita joissa voin onnistua. Vielä en aio heittää pyyhettä kehään.

Tämän takia en lähtenyt SM-sprinttiin, enkä myöskään lähde ensi viikon maajoukkueleirille. Otan pienen tauon harjoittelun kanssa. Alan harjoittelemaan taas, kun tuntuu mukavalta lähteä lenkille. Yritän nauttia elämästä muulla tavoin kuin urheilemalla. Uskon, että tämä on paras lääke tällä hetkellä. Jo muutaman päivän jälkeen on ainakin parempi mieli. Olen nauttinut kesäisestä säästä, Ruissalon hienoista maisemista ja Turun linnan tunnelmasta. Toivon, että myös kroppa palautuu ja että pääsen kohta treenaamaan taas. Kyllä tästä vielä noustaan.

______
Fredric

Kotimainen kisakausi käynnistetty!

Kotimainen kisakausi polkaistiin käyntiin huippuliigan sprintillä Espoossa reilu viikko sitten. Omat odotukset eivät olleet suuret, koska olen yksinkertaisesti tehnyt liian vähän sprinttiharjoituksia. Kisa lähti hyvin käyntiin ja löysin optimireitit paitsi 6:lle, missä tein väärän reitinvalinnan ja meinasin kaupanpäällä juosta yhden risteyksen ohi. Virhe maksoi melkein 30 sekuntia, mikä on jo megaluokan pummi sprinttikisoissa. Kisan ainoa paikka missä oli mahdollista ottaa hylsy,  niin otin tietysti tarjouksen vastaan. Virhe tapahtui heti rastilta lähtiessä viimeisellä pitkällä välillä, missä juoksin tien ali ja käännyin oikealle. En vaan tajunnut heti, että olisi pitänyt kääntyä ja juosta rappuset ylös tielle, vaan menin kerrostalojen pihalle ja huomasin heti, että jotain ei täsmännyt. Kuvasta saa varman paremman kuvan, siitä mistä yritän teille kertoa. Kaikki vaan tapahtuu niin nopeasti sprintissä, että pääni ei ehdi jalkojen mukaan.

Hienosti meni

 
Viime viikonloppuna oli minulle sopivampi kisamuoto. Sauvossa oli mielestäni hienot kisat ja kerrankin sai juosta kunnon pitkänmatkan kisa. Lähdin rauhallisesti liikkeelle ja tavoitteeni oli vältellä isoja virheitä katsomalla kompassia tarkasti ja usein. Kisa lähti hyvin käyntiin, enkä tehnyt paljoa virheitä. 55 minuutin juoksun jälkeen Topi sai minut kiinni ja pääsin juoksemaan kärkivauhtia vähän matkaa. Viimeisessä salmiakissa tein kisan suurimman virheen (50s) ja en luonnollisesti enää päässyt jatkamaan matkaa Topin kanssa. Tuuri oli käynyt arvonnassa, kun Tsvetkov sai minut kiinni heti perhosten jälkeen. Hänen kanssa jaksoin melkein maaliin asti. Jäi harmittamaan, että pieni ero syntyi lopussa, kun oli niin raskaat jalat siinä vaiheessa. Kokonaisuudessa oli paras pitkänmatkan suoritus, jonka olen saanut aikaseksi. Vielä jäi paljon petrattavaa ja vauhtia metsässä pitäisi parantaa melko paljon, jos haluaisi joskus voittaa.

Reitti

Seuraavana viikonloppuna on Tiomila Ruotsissa. Lähdetään PR:n kanssa sinne taistelemaan. Meillä on aika samanlainen joukkue kuin viime vuosina, mutta tavoittelemme tänä vuonna parempaa sijoitusta. Mennään sinne tekemään perushyviä juoksuja ja katsotaan kuinka pitkälle se riittää!

1:15 000 harjoitus

 -Daniels

 

Leirikisa

Fredricin tyylinäyte kevätleirin leirikisassa. Maasto oli todella vaativa ja kulkukelpoisuus oli huono, mikä näkyy videossa :)

-Daniels

Espanjasta Ruotsiin

Espanjan viimeinen viikko ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Kuin salama kirkkaalta taivaalta, iski kipu oikeaan akillekseen keskimatkan kisan jälkeen. Olin todella yllättynyt, sillä ennen sitä kaikki tuntui täysin normaalilta. En saanut minkäänlaista varoitusta ja sen takia en saanut mahdollisuuttakaan keventää harjoittelua, ja sillä tavalla välttää isompia ongelmia. Nyt kävi vaan niin, että akilles-jänne yhtäkkiä tulehtui, pääosin johtuen hiekkaisesta maastopohjasta, jyrkistä mäistä, sekä turhan kevyeiden kenkien käytöstä. Aikaisemmin en ole kärsinyt vastaavista vammoista, mutta sen verran olen ymmärtänyt, että niistä kannattaa yrittää päästä eroon heti.

Viimeinen viikko kului siten vesijuoksun, pyöräilyn, crossailun ja kuntopiirin merkeissä. Aluksi oli huono fiilis kun en pystynyt treenaamaan kuin halusin, mutta lopuksi tajusin, ettei vamma ainakin siitä parane, ja yritin kuntouttaa jalkaa hieman rauhallisemmin mielin. Tänä tiistaina vaihdoin maisemaa ja matkustin seuran leirille Ruotsin Blekingeen.

Jalka on parantunut tosi paljon, vaikka vieläkin joudun varomaan sitä. Olen pystynyt tekemään muutamia erittäin hyviä suunnistustreenejä täällä, eikä jalka ole häirinnyt liikaa. Maastossa on vielä vähän lunta, mutta ei niin paljon, että se haittaisi. Nyt kun olen suunnistanut niin paljon Barbaten ja Portugalin hiekkadyynimaastoissa, on todella kivaa juosta vähän erilaisissa maastoissa. Suunnistuksellisesti treenit ovat täällä sujuneet todella hyvin minun osaltani. Juoksin myös rennon kovaa viimeisellä osuudella 7manna-viestissä eilen perjantaina, enkä jäänyt kuin 1.50 nopeimmalle. Tiistai-aamuna 2.4 olemme takaisin Turussa taas.

7-mannan tulokset:  http://www.sydsvenska7manna.se/index.php/taevlingsinfo/sydsvenska-7-manna/resultat

Lopuksi pieni tyylinäyte Danielin etenemisestä keskiviikon treenissä upeassa maastossa. Juoksu on voimakkaan näköistä, ihan niin kuin legenda Carsten Jörgensenillä aikoinaan. Danielista kuullaan varmasti monella tavalla tulevana kesänä, sen verran hyvässä vireessä näyttää kaveri olevan. 

_____
Fredric

Rento

Nyt on hyvin kevyt viikko takana, pää ja keho pitäisi olla valmis ottamaan vastaan hyviä suunnistusharjoituksia naapurimaassamme Ruotsissa. Mennään tänään illalla ja huomenna on ekat suunnistukset ohjelmassa. Raipatirai.

Leiri jatkuu

Canos de Mecassa elämä jatkuu. Edelleen on ollut aika pilvistä ja sateista. Tänään aurinko näkyy ensimmäistä kertaa moneen päivään. Aika menee nopeasti ja kahden viikon päästä olen jo Ruotsissa seuran leirillä, johon lennän suoraan täältä 26.3. Siihen asti on vielä aikaa tehdä hyviä perustreenejä ja onnistua suunnistusharjoituksissa täällä Espanjassa.

Viime viikonloppuna minulla oli kolmen päivän lepojakson. Se tuli tarpeeseen, sillä viimeiset treenit ennen sitä olivat aika rankkoja. Kuten yleensä, palauduin toki hyvin parissa päivässä ja maanantaina oli taas helpon tuntuiset jalat. Viimeiset viikot täällä ovat aika PK-painotteisia, lukuun ottamatta tämän viikonlopun kisat. Kyseessä on aika pienet kisat ja tällä kertaa ei ole yhtä korkeatasoista vastustusta kuin viime kerralla, mutta silti on hyvää kerätä vähän kisarutiinia ennen kuin kausi alkaa. Lauantaina on keskimatka ja sunnuntaina pitkä matka.

Suunnistus on tähän asti toiminut pääsääntöisesti hyvin, vaikka muutama heikompi esitys on myös tullut tehtyä. Tuttu hiekkamaasto lähialueella alkaa olla hyvin hallussa, mutta uudessa maastotyypissä hieman kauempana olen tehnyt virheitä. Minulla on välillä ollut vaikeuksia saada kartta ja maasto sopimaan yhteen, ja siinä tilanteessa pitäisi aina hiljentää vauhtia ja ottaa homma haltuun. Muutama kerta olen ollut liiankin motivoitunut tekemään täydellisen, vauhdikkaan suorituksen heti, myös uudessa maastotyypissä, ja silloin tämä vaihe on jäänyt tekemättä. Ainahan toisaalta virheistä jotain oppii, ja joka tapauksessa taito kehittyy pikku hiljaa paremmaksi koko ajan.

Myös fyysinen puoli menee pikkusen eteenpäin koko ajan. Lepojakson jälkeen sain paremmat tulokset kuin aikaisemmin sekä tasotestiltä, että maastoradalta. Mikään isoista muutoksista ei toki ole kyse, mutta ainahan on mukavaa huomata että jotain tapahtuu. Nyt pitäisi vaan edetä maltilla eteenpäin ja muistaa pitää myös rauhallisempia päiviä välillä, vaikka tekisi mieli kiskoa paljon kovia treenejä. Varsinkin täällä, missä olosuhteet ovat niin hyviä. Mihinkään ei ole kiire. Vaikka keväällä tulee paljon kisoja, pitäisi ruutti säilyä kuivana vielä heinäkuuhun asti, jolloin isot pojat seisovat Vuokatin kisojen lähtöviivalla.

Majoituksen allasosasto

Beach-lenkillä

Trafalgarin majakka

Takapihan nousu

________

Fredric

Yhteenveto

Hejsan!

Olen jo ehtinyt olla kaksi viikkoa Suomessa, enkä ole vielä tehnyt yhteenvetoa leiristä, laiska mies. On ollut kaikenlaista tekemistä, varsinkin koulun puolella kun koulukirjoja ei tullut katsottua liikaa Portugalissa. Nyt olen kuitenkin päässyt sisään Suomen arkeen ja harjoittelu on lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka onkin lunta aivan riittävästi.

Tämän vuoden Portugalin leiri oli hyvin onnistunut, kiitoksia Hannulle taas kerran. Jaksoin harjoitella enemmän kuin viime vuonna ja suunnistuskin sujui paremmin, vaikka vielä onkin paljon parannettavaa. Juoksin seitsemän kisaa leirin aikana, jotka toivat hyvän rytmityksen harjoitteluun. Kisoista sen verran, että säästyin hazardeilta, eli suunnistus ei lähtenyt kertaakaan pahasti lapasesta minun mittakaavalla. Harjoittelua tuli yhteensä noin 38 tuntia ja 390 kilometriä. Ei hirveitä määriä, mutta minulle tähän ajankohtaan sopivasti.

Nyt olen Turussa maaliskuun loppuun asti. Silloin menen Ruotsiin viikon kestävälle pääsiäisleirille Kristianstadin seudulle. Siihen asti vedän perustreenejä ilman turhempia kikkailuja. :) 

Rasti bongattu

keskivartalo pettää

MOC keski

Leirin hauskin treeni